Yksityinen raha

Posted by: Mikko Laakso 11 years, 11 months ago

(0 comments)

Länsimaisissa markkinatalouteen perustuvissa yhteiskunnissa on pääosin laaja konsensus siitä, että yksityisten markkinoiden tulisi vastata lähtökohtaisesti  kulutushyödykkeiden tuotannosta. Ne toteuttavat sen paljon julkista toimijaa jouhevammin, tehokkaammin ja paremmin resursseja allokoiden, sillä kyseessä on yksittäisten ihmisten tai ihmisjoukkojen itse kustantama sijoitus ja tästä seuraava harkittu riskinotto ja tuottotavoite. Toisin sanoen niiden kannustimet toimia tehokkaasti ovat merkittävästi suuremmat kuin julkisen sektorin toimijan. Yksityiset toimijat ovat täten motivoituneita suunnittelemaan ja tuottamaan parhaita mahdollisia hyödykkeita ja palveluita, jotta ne olisivat kysyttyjä ja ihmiset olisivat valmiita ostamaan niitä. Vapailla markkinoilla toimivat yritykset joutuvat jatkuvasti kilpailemaan muiden alan yritysten kanssa markkinaosuuksista ja täten sopeutumaan voimassaoleviin markkinatilanteisiin. Julkinen toimija sen sijaan rahoittaa toimintansa yleensä verovaroilla, jolloin sen tulot ovat aina taatut, toimi se tehokkaasti tai ei. Vapaiden markkinoiden luomat hintasignaalit, jotka kertovat toiminnan tehokkuudesta näin ollen puuttuvat. Onkin parempi siis, että erilaisten tuotteiden ja hyödykkeiden tuotanto ja innovointi tulisi jättää yksityiselle sektorille, koska se suoriutuu näistä tehtävistä niin paljon paremmin kuin julkinen sektori.

Poikkeuksena tähän konsensukseen on kuitenkin raha: markkinoilla innovoidun yksityisen rahan luominen useimmissa länsimaissa on käytännössä kielletty laissa, tai tehty niin hankalaksi, että käytännössä ainoan laillisen ja hyväksytyn valuutan luovat keskuspankit. Miksei vaihdantahyödykettä - rahaa - voida pitää vapaasti tuotettavana hyödykkeenä, siinä missä esimerkiksi matkapuhelimiakin? Historia osoittaa, että erilaisia rahoja on syntynyt itsestään ilman minkään instituution pakottamista, spontaanin järjestyksen ideaa mukaillen. Innovaatio ei ole siis missään nimessä valtiollinen. Rahoina ovat toimineet aikojen saatossa muun muassa simpukankuoret ja oravannahat. Kaikkein parhaana rahahyödykeinnovaationa ovat kuitenkin selvinneet erilaiset kulta- ja hopearahat. Itseasiassa eri valuuttojen nimet kuten "punta", ovat alun perin tarkoittaneet painoyksiköitä tietyille jalometalleille. Keskeiset ominaisuudet, kuten korkea arvo painoyksikköä kohden, lujuus ja kestävyys ovat taanneet näiden jalometallipohjaisten rahojen ylivertaisuuden muihin vaihdantahyödykkeisiin nähden.

Miksei valuutaksi päätyvien kultakolikoiden, tai esimerkiksi kullaksi lunastettavissa olevien setelien laajamittainen tuottaminen ja levittäminen ole käytännössä lailllista? Miksei raha ole hyödyke muiden joukossa? Miksi valtioiden painamat setelit ovat vain tuulesta temmattuja paperilappuja?

Ensinnäkin valtiollisen rahan luominen - ja muun rahan kieltäminen - on päättäjille keino hallita ja varastaa ihmisten omaisuutta, epäsuositun verotuksen sijaan, hienovaraisesti inflaation avulla. Valtion (tai maanosan) keskuspankin tuottamia paperilappuja kyetään painamaan tai luomaan digitaalisesti mielivaltainen määrä. Tästä seuraa aina valuutan arvon romahdus, sillä jokaisen markkinoilla olevan rahayksikön arvo laskee, koska rahaa on luotu tyhjästä lisää. Inflaatio ei siis tarkoita perustavanlaatuisella tasolla hintojen nousua, vaan rahan arvon laskemista. (Nousevat hinnat ovat toki seurausta tästä.)

Painamalla lisää rahaa valtion (tai EKP:n) on mahdollista uusjakaa omaisuutta haluamallaan tavalla varastamalla olemassaolevan rahan arvosta arvoa uudelle rahalle. Suurimmat voittajat tässä prosessissa ovat ne, jotka vastaanottavat uuden rahan ensimmäisenä (useinmiten rahoitussektori). Koska uuden rahan tuleminen markkinoille ei lyhyellä aikavälillä ole vielä realisoitunut inflaatioksi, rahan arvo on vielä jonkin aikaa "luonnollista korkeampi". Tällainen tyhjästä temmatun rahan luonti ja jakaminen on täysin moraalitonta, sillä se sisälläpitää systemaattisen varastamisen elementit.

Jalometallirahojen luonteeseen kuulu puolestaan lähes poikkeukseton deflaatiotaipumus. Vasten yleistä luuloa deflaatio tässä yhteydessä on oikeastaan todella hyvä asia. Tämä tarkoittaa sitä, että ajan kuluessa jokaisen kulta- ja hopeagramman "ostovoima" kasvaa, sillä tuottavuus ja tuotantovolyymit kasvavat nopeammin suhteessa hitaasti louhittaviin jalometallehin. Tällöin yritysten tuottavuuden kasvun huomaa selkeästi siten, että kaiken hinta kullassa laskee vääjäämättä niin kauan kuin pystytään oivaltamaan uusia ja yhä edelleen uusia tapoja kohentaa tuottavuutta. Tämänkaltaista deflaatiota ei tule sekoittaa negatiiviseksi koettuun, nykyisen talousjärjestelmän deflaatioon, joka johtuu huonoista suhdanteista.

Kaikkiaan ihanteellisen vapaan yhteiskunnan on oltava täysin neutraali arvottaessaan väkivallattomia ja ulkoishaitattomia elämäntapoja. Samaa yhdenvertaisuuden periaatetta valtion tulisi soveltaa myös rahaa kohtaan - sen tulisi jättää suosimatta toista toisen kustannuksella. Valtion tulisi jättää yksilöille ja yrityksille itselleen oikeus päättää käyttämänsä maksuväline. Yleiseen käyttöön päätyvät rahat tulisivat itsestään suosituiksi ominaisuuksiensa perusteella.