Tuloeroilla on väliä

Posted by: Santtu Mäki 12 years, 2 months ago

Tuloerot ovat ainainen puheenaihe. On oikeasti vaikea keksiä mitään yhteiskunnallista kysymystä, tai epäkohtaa, jonka selittäjäksi ei tarjottaisi tuloeroja ja niiden itsestäänselvää epäreiluutta.

Tuloerot ovat tilastollinen artefakti. Tuloerot eivät kerro meille mitään ihmisten arvosta, ominaisuuksista tai kyvyistä. Nykymaailmassa palkkatulot kertovat meille, että työnantaja on arvioinut työntekijän kykenevan tiettyyn tuotokseen. Tämäkään ei kerro meille mitään tämän kyseisen työntekijän ihmisarvosta, ominaisuuksista tai kyvyistä. Se kertoo meille jotakin työnantajan tekemästä ennustuksesta työntekijän tuottavuuden suhteen, mutta ei paljoa enempää.

Jotakin iloa tuloeroista meille kuitenkin on, kunhan ymmärrämme tuloeroja hieman paremmin ja osaamme niiden välittämää tietoa käyttää hyväksemme.

Tuloerojen synty ja kapeneminen

Lähdetään matkalle Robinson Crusoen asuttamalle saarelle. Robinson ja ystävänsä Perjantai keräävät hedelmiä ravinnokseen. Perjantai on ketterä ja vetreä, ollen monin verroin Robinsonia kyvykkäämpi hedelmien kerääjänä. Robinsonin onnistuessa keräämään muutaman hassun banaanin, on Perjantailla kasassa jo koko päivän ravinnontarpeen tyydyttävä määrä hedelmiä ja marjoja. Robinsonin ja Perjantain välinen tuloero on seurausta näiden välisistä fyysisistä eroista.

Robinson kuitenkin löytää pitkän kepin, jonka avulla hän pystyy aikaisempaa tehokkaammin tiputtamaan kypsiä hedelmiä puista. Robinson on siis oppinut käyttämään työkalua kaventaakseen kahden toimijan välistä tuotantokapasiteettia. Seurauksena on itsestäänselvästi tuloerojen kaventuminen.

Pääomarakenteen laajeneminen olemattomasta yhteen keppiin kavensi taloudessa havaittuja tuloeroja. Perjantain oppiessa käyttämään samanlaista keppiä hedelmien pudottamiseen kasvaa hänen tuotantokapasiteettinsa myöskin, jolloin koko talouden tuotanto kasvaa, mutta tuloerot saattavat nousta.

Kysymys kuuluukin: mikä edeltävistä kolmesta maailmantilasta on Crusoelle ja Perjantaille edullisin. Onko se tila, jossa:

työkaluja ei ole
Robinson Crusoe osaa käyttää työkalua
molemmat osaavat

Tuloeroista päättömänä valittavan pitäisi valita vaihtoehto 2. – vaikka se on selkeästi huonompi vaihtoehto kokonaishyvinvoinnin kannalta kuin vaihtoehto 3.

Tuloerot tiedonvälittäjänä

Jos havaitsemme kollegamme ansaitsevan itseämme enemmän, tai jos koemme että kilpailevissa liikeyrityksissä, tai osaamistasoamme vastaavissa muissa toimissa, ansaitaan enemmän kuin omassa asemassamme, on tietomme maailmasta kasvanut. Voimme käyttää tätä uutta tietoa parantaaksemme omaa elämäämme, joko neuvottelemalla työnantajamme kanssa palkankorotuksista, tai pohtiessamme uusia uravaihtoehtoja.

Tuloerot kertovat meille myös missä aikamme on arvokkainta. Kannattaako meidän tietoisesti käyttää vuosikausia elämästämme opiskellaksemme ammattiin, jossa aikamme ei kanssaihmistemme mielestä hyvin käytettyä, ja palkka on näin alhainen, vai onko meidän mielekkäämpää kuunnella yhteiskunnan muiden jäsenten mielipiteitä, ja valita ala ja ammatti joiden todellinen arvostus näkyy korkeampana palkkana – toki omaa sisäitä ääntämme kuunnellen.

Vanhemmat eivät kannusta lapsiaan hakeutumaan matalapalkkaisiin töihin pätevistä syistä. Korkeat palkat kertovat työn sosiaalisesta ja kulttuurisesta arvosta ilmeisten taloudellisten arvojen lisäksi. On vaikea kuvitella tilannetta, jossa lapsiaan rakastava vanhempi haluaa näiden hakeutuvan matalapalkkaiseen työhön, verrattuna ammattilaiseksi tuotannossa tai vaikkapa lääkäriksi.

Tuloerot, kuten liiketaloudelliset voitot ja tappiot, kertovat meille kuinka meidän tulisi käyttää elintärkeistä tuotantotekijöistä kaikkein tärkeintä; omaa työtämme.

Tuloerot henkisen kasvun mahdollistajana

Kateus ei sovi kenellekään. Ansaitsemme palkkana sen miksi kanssaihmiset ovat – monimutkaisten markkinakäytäntöjen kautta – arvottaneet työpanoksemme. Jos naapurini ansaitsee enemmän kuin minä, on hän suurella todennäköisyydellä ollut suuremmaksi avuksi muille ihmisille, tuotteliaampana siis ansainnut jokaisen penninsä joka ylittää minun ansioni. Tulisiko minun olla tästä pahoillani? Ei ihmeessä!

Ymmärtäessämme tuloerojen juuret ja syyt, emme varmaankaan voi olla pahoillamme tuloerojen olemassaolosta. Voimme jokainen muodostaa mielipiteemme joidenkin tiettyjen henkilöiden ansaitsemista tuloista, mutta jos emme ole suoranaisessa sopimussuhteessa näiden henkilöiden kanssa, on vaikea nähdä miksi tälläisissäkään tapauksissa tulisi asian tiimoilta kovin kummoista stressiä potea.

Suuryritysten johtohenkilökunnan suuret palkkiot ovat abstrahoitu niin monimutkaisesti, että normaalipalkkaisesta ne tuntuvat helposti poskettomilta. On vaikea käsittää, miten jonkun työpanos voisi olla satojen miljoonien eurojen arvoinen. Mutta tältä osin kysymys ei ole talousteoreettinen, tai edes moraalinen – se on sopimustekninen. Jos tuotantotekijöiden omistajat - kapitalistit - näkevät suotavaksi maksaa agentilleen - liikejohdolle - miljoonia miljoonien päälle, on se heille suotava. Tilanteessa, jossa verovaroja käytetään jo olemassa olevien sopimusvelvotteiden täyttämiselle, on toki monisyisempi, ja näissä tapauksissa on jokseenkin perusteltua vaatia myös liikejohdon korvausten järkeistämistä. On melko tahditonta, etteivät epäonnistuneiden liikeyritysten johtajat omasta tahdostaan näin tee. Näistä huomioista riippumatta, työntekijöiden ja kapitalistien väliset sopimukset ovat näiden välisiä, ja oikeamielisesti julkisen mielipiteen ja valtion ulottumattomissa.

Lyhyesti

Tuloerot kertovat odotetuista tuottavuuseroista eri työtä tekevien ihmisten välillä. Tuloerot ovat merkittävä tiedonlähde koskien tulevaisuuden suunnitelmia, ja nykyisiä elämänvalintoja. Sopimusoikeus on yhteiskunnallisesti merkittävä instituutio, jonka heittäminen susille hetkellisen turhautumisen tyydyttämiseksi olisi kammottava erhe. On suotavampaa sietää suuryrititysten jokseenkin epätäydellisiä bonusjärjestelmiä, kuin luoda vielä lisää epävarmuutta tulevaisuuteen kohti uhkaamalla sopimusten ylläpidettävyyttä.

Koska haluamme paremman maailman yhä suuremmalle osalle maailman väestöä, on meidän kiinnitettävä huomiota tulojen kasvattamiseen, ei henkilöiden välisiin tuloeroihin. Vauraus on aina seurausta kaupankäynnistä, säästämisestä ja investoinneista. Ainoa alusta joka luo kannustimet kaikkille kolmelle näistä on vapaa markkinatalous.