Talous on ihmisen toimintaa (1/2)

Posted by: Thomas Taussi 5 years, 7 months ago

(0 comments)

Luonnontieteille on tyypillistä se, että ne operoivat luonnontieteellisten mittasuureiden ja vakioiden avulla. Luonnontieteet, kuten fysiikka ja matematiikka perustuvat luonnosta löydettyihin säännönmukaisuuksiin. Näiden säännönmukaisuuksien kohdalla voidaan soveltaa matemaattisia apuvälineitä. Energiansäilymisyhtälöllä voidaan esimerkiksi laskea, miten halutun kappaleen potentiaalienergia muuttuu liike-energiaksi, ja miten se osuessaan vaikuttaa muihin kappaleisiin. Vaikka maailmankaikkeuden pienimpiin osasiin liittyykin vielä arvoituksia, niistä on voitu johtaa säännönmukaisuuksia niiden mekaanisen luonteen takia. Atomit eivät ole tiedostavia olentoja, joilla olisi henkilökohtaisia päämääriä ja kulttuuria. Tämä on ratkaiseva ero ihmistieteiden ja luonnontieteiden välillä. Samasta syystä on epäsopivaa tutkia koko ihmisen toimintaa yksinkertaisilla luonnontieteellisillä oletuksilla.

Taloustiede kuvaa laajassa mittakaavassa ihmisen toimintaa niukassa maailmassa. Sen olennaisin tehtävä on analysoida ihmisten keinoja tavoitella heidän päämääriään kohdistamalla resursseja ja tekemällä valintoja. Nyky-yhteiskunnassa huomio kohdistuu siihen, miten ihmiset tavoittelevat päämääriään ottamalla huomioon muut ihmiset. Ihminen ei siis ole taloustieteellisessä tarkastelussa yksin, vaikka jotkut pitävätkin taloustiedettä yksilökeskeisen maailman tuotteena.

Yksittäinen vaihdantatapahtuma lukeutuu valtavirrassa mikrotalouden, eli yksittäistiin toimijoihin rajatun taloustieteellisen tarkastelun piiriin. Kansantaloustiede tai ns. makrotaloustiede saattaa perustua useampiin kuin jopa miljooniin mikroilmiöihin. Järkevästi ajateltuna ei kuitenkaan ole olemassa erillistä mikro- tai makrotaloutta. Näitä on vain ollut tapa opettaa ja tutkia eri metodein, mikä on ollut pitkään erilaisten kiistojen kohde.

Siinä, missä atomit toimivat nykytiedon valossa mekaanisesti tarkkojen lainalaisuuksien mukaan, ihmiset ovat itsenäisiä olentoja, joilla on oma mieli, yksilölliset arvostuksensa, kiinnostuksensa ja logiikkansa ajatella. On esitetty, että myös luonnontieteessä on hajanaisuutta ja epäsäännöllisyyttä, varsinkin kvanttifysiikassa. Kyse on kuitenkin vain tilastollisesta poikkeamasta säännöllisyyden ympärillä. Vain hyvin monimutkaiset elämänmuodot kykenevät ajattelemaan itsenäisesti ja tekemään tiedostavia valintoja. On tärkeää ymmärtää, että yhteiskunnassa ei ole mitään riippumatonta satunnaismuuttujaa. Kaikki tapahtumat ovat seurausta ihmisten tietoisista valinnoista muuttaa henkilökohtaiset päämäärähakuiset ideat käytännöksi. Tällöin satunnaismuuttuja-ajatteluun perustuva tilastotiede ei voi antaa uutta tietoa todellisista seuraussuhteista ja mekanismeista.

Ihmisten tai arvostuksen ajatteleminen mekaanisina kvantteina ei ole pätevää talous- tai yhteiskuntatiedettä. Ei ole olemassa mitään objektiivista hyödyn tai arvostuksen mittaa. Ihmiset tekevät valintoja laittamalla asioita tärkeysjärjestykseen. Koska ihmiset eivät ole yksinkertaisia mekaanisia koneita vailla yksilöllistä mieltä, säännönmukaisuuksia löytyy hyvin rajatusti. Ihmisen yksilöllisen toiminnan perustana on ajatus siitä, miten hän voi päästä lähemmäs päämääriään. Ihminen kokee tapahtumat ja muiden ajatukset yksilöllisesti. Ajattelu on luonteeltaan laadullista. Luonnontieteellistä matematiikkaa on mahdollista soveltaa vasta, kun kyse on yhteismitallisista kvantitatiivisista suureista. Ainut mahdollisuus soveltaa kvantitatiivista laskemista on vapailla markkinoilla käyttöön otettu vaihdon väline, raha. Olennaista tässä on, että markkinat antavat rahan avulla jonkinlaista määrällistä tietoa henkilökohtaisista subjektiivisista arvoista.

Tieteissä pyritään etsimään ja soveltamaan tiettyjä säännönmukaisuuksia päättelyn tueksi. Näistä säännönmukaisuuksista tulee oletuksia, premissejä. Luonnontieteissä empiirisen, kokemusperäisen aineiston pohjalta tehdään induktiivisella yleistävällä päättelyllä teorioita. Tämä metodi sopii mekaanisiin luonnontieteisiin, joiden kohdalla kokeita on usein mahdollista tehdä laboratorio-olosuhteissa tai vähintäänkin vaikuttavat tekijät ja muuttujat tuntien. Näitä kokeita on myös mahdollista uusia.

Ihmisen toimintaa tutkittaessa empiiriset havainnot eivät ole riittävä perusta säännönmukaisuuksia esittäville teorioille. Oikeastaan kokemusperäiset tutkimustavat voivat johtaa pahasti harhaan ihmistä tutkittaessa. Jäljelle jää deduktiivinen looginen päättely ja analyyttisyys. On rakennettava looginen päättelyketju ja löydettävä selitys sille, mistä eri ilmiöt ovat voineet johtua. Tällä ei ole mahdollista saavuttaa niin pitkälle vietyjä säännönmukaisuuksia, että niistä voisi johtaa eksakteja lukuarvoja. Yksilöistä muodostuva yhteiskunta ei koskaan ole tutkimusympäristönä samanlainen. Kyse ei ole saman kaltaisesta mallintamisesta kuin fysiikassa. Ihmisen toiminnasta löydettävissä olevat vähäiset ehdot eivät ole numeroitavia vakioita tai yhtälöitä. Niistä ei voi soveltaa tieteellisen tarkkoja tai luotettavia laskelmia. Tässä on valtavirtataloustieteen ja itävaltalaisen taloustieteen ero. Varsinkin itävaltalainen taloustiede korostaa tätä epävarmuutta ja nöyryyttä pyrkien etsimään ja tutkimaan vain varmoja sääntöjä. Se jättää tavoittelematta pitkälle vietyjä tarkkoja ennustuksia, koska niissä ei ole enää kyse varmoista säännönmukaisuuksista.

Modernissa taloustieteessä ja myös muissa yhteiskuntatieteissä analyyttisyys on kärsinyt luonnontieteiden käyttämien metodien suosimisesta. Käytännön esimerkkien etsimisestä on tullut itseistarkoitus omien teorioiden todistuspohjaa rakennettaessa. Todellisuudessa niiden tulisi olla lähinnä piste i:n päällä, mutta niillä ei voi täydellä varmuudella perustella tai kumota teorioita. Yhteiskunnassa historia on aina historiaa, eikä toistettu kokeilu ole koskaan prosessina täysin sama kuin aikaisempi. Tämä pätee, vaikka tulos olisikin sattumalta täysin sama. Siihen on nimittäin voitu päätyä jo aivan toista tietä. Havainnot keskittyvät vain jäävuoren huippuihin. Se, mitä pinnan alla on, käsittää yksilön ajattelun ennen varsinaista toimintaa. Tämä liittyy oletukseen, että ihmisen toiminta on tarkoituksenmukaista toimintaa. Toiminta perustuu ajatteluun huolimatta älykkyydestä. Ei ole muuta mahdollisuutta käsitellä ihmisen toiminnan mekanismeja ja seuraussuhteita kuin mennä ihmismielen sisälle. Tämä tarkoittaa lähinnä oletusta ihmisen toiminnasta päämäärien ja keinojen tavoitteluna.

Ihmiset eivät ole kvantteja tai algoritmin lailla lähdekoodiltaan ohjelmoitavissa olevia mekaanisia koneita. Heidän ajatuksensa ottavat jatkuvasti vaikutteita kokemuksista, ja näkemykset omista päämääristä sekä sopivimmista keinoista todennäköisemmin vaihtelevat kuin pysyvät kiveen hakattuina.

Yhteiskunnan historiaa on vain mahdollista tulkita. Tilastot eivät kerro suoraan sitä, paljonko tietyllä syyllä on ollut vaikutusta mihinkin seuraukseen. Tällaisia asioita on mahdotonta edes selvittää puhtaasti, sillä esimerkiksi ideoiden vaikutus yhteiskuntaan on laadullinen ja ajassa muuttuva. Eri ihmiset kokevat eri ideat eri tavalla, eli yksi idea vaikuttaa ihmisen ajatteluun yksilöllisesti. Näistä asioista on mahdotonta laskea vektorien kaltaisia kertoimia. Tilastot voivat antaa korrelaatioita, mutta eivät säännönmukaisuuksien kannalta olennaisia mekanismeja tapahtumien taustalla.