Syrjäyttäisikö vapaa markkinatalous kansanvallan rahanvallalla?

Posted by: Thomas Taussi 5 years, 11 months ago

(0 comments)

"Kapitalistinen yhteiskunta on demokratia, jossa jokainen penni edustaa äänestyslipuketta." - Ludwig von Mises

Markkinoita voisi verrata kuluttajien ja tuottajien demokratiaksi. Vertaus pätee kuitenkin vain osittain, sillä siihen liittyy käsitteellisiä vaaroja. Yksi euro, yksi ääni -periaate ymmärretään helposti demokratian ja tasa-arvon vastaiseksi järjestelmäksi. Nähdään, että vapaa markkinatalous johtaisi demokraattisen kansanvallan sijaan pienen eliitin rahanvaltaan.

Tämän asetelman "korjaamiseksi" valtiota vaaditaan jatkuvasti alistamaan vapaita markkinoita demokraattisen päätöksenteon alaiseksi. Ajatus markkinoiden ja demokratian ristiriidasta viestii autoritaarisesta ajattelutavasta, jolla ei oikeastaan ole mitään tekemistä alkuperäisen länsimaisen demokratian kanssa.

Markkinoiden luonne on rauhanomainen. Liberalistinen vapaa markkinatalous perustuu kaikenlaisista aggressioista vapaisiin periaatteisiin. Niistä tärkeimpiä ovat koskemattomuus ja vaihdannan vapaus. Markkinat eivät ole mikään pakkoinstituutio, vaan ne syntyvät ihmisten vapaaehtoisuudesta ja tarpeista vaihtaa tuotteita, palveluita ja osaamista. Se, jolla on enemmän rahaa, pystyy ostamaan enemmän ja antamaan näin voimakkaamman kysyntäsignaalin markkinoille. Saadessaan tuotoksiaan myydyksi tuottaja ansaitsee voittoa. Se kannustaa häntä jatkamaan menestyksekästä toimintaa.

Epäonnistunut tuottaja ei saa tuotoksiaan myydyksi, jolloin hänen vaivannäkönsä on ollut taloudellisesti turhaa, jopa tappiollista. Vapailla markkinoilla ei ole mitään kannustimia jatkaa tällaista toimintaa. Tällöin tuottajan on muutettava toimintatapojaan lisätappioiden välttämiseksi.

Markkinoilla tuotetaan lisää niitä tuotteita ja palveluita, joita kysytään enemmän.  Tuotteiden ja palveluiden valikoima muotoutuu vastaamaan kysyntää siinä, missä parlamentin kokoonpano mukailee äänestystuloksia. Normaalisti länsimaisissa vaaleissa jokaisella ihmisellä on käytettävissään vain yksi ääni, kun taas markkinoilla omaisuus on jakautunut epätasaisesti.

Kilpailu nähdään kuitenkin liian usein sosiaalidarvinistiseksi eloonjäämiskamppailuksi. Markkinoita verrataan jopa sotaan. Charles Darwinin evoluutioteoriassa soveltuvimmat eläinlajit jäävät jäljelle, ja heikommat kuolevat pois. Markkinoilla logiikka on erilainen. Ihmisten sijaan ideat tulevat valituiksi tai syrjäytetyiksi. Ihmiset eivät ole tuomittuja ideoidensa kohtaloon. Siinä, missä laji ei kykene uusimaan geenejään, ihminen voi parannella ideoitaan tai vaihtaa ne täysin uusiin.

Olisi epärelevanttia rinnastaa markkinoiden vapaa valintaprosessi ja demokraattiset vaalit täydellisesti. Molemmista on toki löydettävissä toisiaan muistuttavia piirteitä, mutta erot ovat kuitenkin perustavanlaatuisia.

Poliittisilla ryhmillä on erilaisia markkinointistrategioita. On erikoistuneita yhden asian pienpuolueita sekä suuria yleispuolueita. Lähes jokainen suurempi ryhmä pyrkii muotoilemaan sanomansa yleisön ehdoilla ikään kuin markkinoiden ajamana. Myös markkinoilla asiakas on kuningas.

Markkinoilla ei kuitenkaan säädetä lakeja eikä kaupata sääntöjä. Lainsäädäntö määrittelee raamit kansalaisten toiminnalle. Se on turva yksilölle ja hänen omaisuudelleen muiden väkivaltaa vastaan. Lisäksi lainsäädännön tehtävänä on rajata ihmiselle ne perusoikeudet, joihin edes enemmistön oikeuttama kansanvalta ei voi kajota.

Ihmisen omaisuuden ja koskemattomuuden turva on markkinatalouden elinehto. Länsimaiset demokratiat syntyivät tarpeesta suojata koko kansalle luovuttamattomat oikeudet koskemattomuuteen ja omaisuuteen. Vapaat markkinat ja klassinen demokraattinen lainsäädäntö eivät siis ole ristiriidassa keskenään. Ne tukevat toisiaan.

Yksi euro, yksi ääni tarkoittaa, että ihminen on vapaa käyttämään omaisuuttaan omien päämääriensä tavoittelemiseksi. Se ei tarkoita, että rahalla saisi lainsäädännöllistä vaikutusvaltaa. Rikkaimmat eivät voi suunnitella mielivaltaisesti yhteiskunnallisia sääntöjä, ellei perustuslaki ole heikko. On yleistä, että eturyhmät ja heidän lobbarinsa vaativat lainsäädännöllisiä rajoituksia tai etuoikeuksia taloudelliseen valtaansa vedoten. Aikamme vitsaus, perustuslain rapautuminen ei ole markkinatalouden sisäinen ongelma. Valtion kilpailevat vapaata markkinataloutta vastaan. Sen sijaan, että lainsäädäntöön pyrittäisiin asettamaan perustuslaillisia rajoja lainsäädännöllisen mielivallan rajoittamiseksi, vaaditaan yhä enemmän yksilön valinnanvapauden kaventamista.

Vapaillakin markkinoilla pääoman tuoma vaikutusvalta on katoavaa. Tuottajan täytyy käyttää varansa kuluttajaa palvelevien vaihtoehtojen etsimiseen ja jalostamiseen, jotta hän selviäisi kilpailussa ja saisi aikaan uusia tuloja. Jos varat käytetään mielivaltaisesti johonkin, joka ei tähtää edes välillisesti asiakkaan palvelemiseen, raha ei sanonnasta huolimatta hakeudu rahan luo.

Politiikkaa kuvataan usein intressiryhmien kilpailuksi siitä, kuka saa neuvoteltua ryhmälleen parhaimmat edut ja vähäisimmät rajoitteet. Politiikassa on kyse yhteisten, verottamalla kerättyjen varojen kohdistamisesta sekä yksilön vapauksien määrittämisestä suhteessa muihin yksilöihin ja valtioon. Markkinoillakin kilpaillaan yhtä lailla omien etujen maksimoimisesta, mutta tulot täytyy ansaita omilla saavutuksilla, ei nokkeluudella kahmia yhteisiä varoja.

Politiikka ei ole markkinoiden lailla vapaaehtoista, sillä valtio ottaa osansa työn tuloksista verottamalla. Näiden yhteisten varojen keräämisestä ja käyttämisestä päätetään demokraattisesti. Demokraattisista päätöksistä ei voi irtisanoutua. Lait ja niiden mukana rajoitteet säädetään koskemaan käytännössä kaikkia.

Samanlaista voimattomuutta saatetaan kokea myös markkinoilla. Yksi saattaa joutua työttömäksi, ja toista vallitsevat hinnat eivät miellytä. Tällaiset asiat tapahtuvat kuitenkin niiden sääntöjen puitteissa, jotka on demokraattisesti säädetty. Vapailla markkinoilla olosuhteet ovat seurausta ihmisten vapaista valinnoista, eivät valtiovallan auktoriteetista. Markkinoilla ihminen voi irtisanoutua esimerkiksi työsopimuksesta, etsiä parempaa työpaikkaa, etsiä parempia yhteistyökumppaneita tai perustaa oman yrityksen, omat kilpailevat vaihtoehtonsa.

Fakta on se, että markkinat edustavat konfliktivapaata hajautunutta järjestystä, kun taas demokraattinen politiikka edustaa väkivoiman ohjaamista. Markkinat voivat olla ristiriidassa demokratian kanssa vain, jos demokratiassa on luovuttu perustuslaillisuudesta. Siinä vaiheessa demokratiasta on tullut rajatonta demokratiaa, eli enemmistön mielivaltaa. Enemmistön mielivalta ei ole ristiriidassa pelkästään markkinoiden kanssa. Ihminen voi tuoda itseään esille lukemattomin eri valinnoin, jotka eivät välttämättä miellytä muita. Tällöin on kyse sellaisista vapauksista, joita ei helposti mielletä talouden piiriin.

Sen sijaan, että yhteiskunnallisesti puhuttaisiin markkinoiden ja demokratian välisestä ristiriidasta, tulisi käsitteitä selkeyttää. Koska markkinat ovat vain osa ihmisten vapaaehtoista toimintaa, kokonaisvaltaisemman kuvan antaisi asetelma vapauden ja demokratian suhteesta. Alun perin demokratian tehtävänä oli suojella yksittäisen ihmisten oikeuksia hirmuhallitsijoiden mielivallalta. Usein näyttää kuitenkin siltä, että mielivallasta ja oikeuksien polkemisesta tulee hyväksyttävämpää, jos sen takana on hirmuhallitsijan sijaan hirmuinen kansanenemmistö. Vapaus on väistämättä ristiriidassa ulkoisen mielivallan kanssa, mutta onko demokratiamme tarkoitus alistaa vai vapauttaa?