Sosiaalinen alkemia
Posted by: Thomas Taussi 11 years, 10 months ago
Referaatti F.A. Hayekin kirjasta Kohtalokas ylimieli (The Fatal Conceit, 1988)
"Tunne olla vain salattujen ja epäpersoonallisten markkinavoimien työkalu, tuntuu intellektuelleista yleensä melkein henkilökohtaiselta nöyryytykseltä. Heidän mieleensä ei ilmeisesti ole juolahtanut, että kapitalistit, joita epäillään sen ohjailusta, tosiasiassa ovat myös epäpersoonallisen prosessin työkaluja, yhtä tietämättömiä toimenpiteidensä lopullisista vaikutuksista ja tarkoituksista, mutta kiinnostuneita korkeamman tason ja siksi laajemman alan tapahtumista rakenteen kokonaisuudessa"
- Ote F.A. Hayekin kirjasta Kohtalokas ylimieli (1988)
Jos Friedrich A. von Hayekin (1899-1992) kirjalle Kohtalokas ylimieli (1988) olisi täytynyt keksiä omaperäisempi nimi, ehdotukseni olisi ollut Sosiaalinen alkemia. Kirja on 1900-luvulla vaikuttaneen itävaltalaisen taloustieteilijän ja yhteiskuntafilosofin viimeinen teos. Sen keskeinen teema on hajautuneen järjestyksen teoria. Teorian mukaan ihmiskunnan kehitys ei ole rationaalisen suunnittelun, vaan vapaan kulttuurievoluution tulosta. Kokeilut suunnitella kokonainen yhteiskunta mielivaltaisten tavoitteiden saavuttamiseksi ovat tällä logiikalla verrattavissa alkemiaan. Yhtenä esimerkkinä ylimielisestä suunnittelusta Hayek pitää Neuvostoliittoa, joka on hänen mukaansa tuhoon tuomittu projekti. Neuvostoliitto hajosikin pian kirjan ilmestymisen jälkeen.
Hayek tuli tunnetuksi sääntelemätöntä taloutta kannattaneen itävaltalaisen koulukunnan taloustieteilijänä jo 1900-luvun alkupuolella. Toisen maailmansodan jälkeen hän yhdisti taloustieteen osaksi laajempaa yksilönvapausaatetta. Oman varsinaisen aatteellisuutensa Hayek kuitenkin onnistuu piilottamaan kuivan tieteellisissä kirjoituksissaan, jotka sivuavat niin luonnontieteitä, sosiologiaa kuin taloustiedettäkin. Kohtalokas ylimieli nitoo vapaan markkinatalouden osaksi muita hienorakenteisen hajautuneen järjestyksen ilmentymiä.
Luonnossa esiintyvien lajien evoluutiolla sekä ihmiskunnan kulttuurievoluutiolla on saumaton yhteys osoitettaessa, että kehitys on mahdollista vain vapaassa valikoitumisprosessissa. Tuloksena on olosuhteisiin nähden sopeutuvampia muotoja, olipa kyse sitten eliölajeista tai ideoista. Erona on se, että eliölajit käyvät luonnossa konkreettista eloonjäämistaistelua toisiaan vastaan. Kulttuurievoluution kohdalla ihmisten ei tarvitse konkreettisesti taistella toisiaan vastaan, vaikka heidän innovaationsa kävisivätkin markkinoilla evoluution kaltaista selviytymiskamppailua. Merkittävä ero on myös se, että kulttuurievoluutio tuottaa taloudellista lisäarvoa koko sivilisaatiolle. Toisin sanoen ihmisten keskinäinen kilpailu markkinoilla ei ole nollasummapeliä. Oivallukset voivat täydentää toisiaan ja kasvattaa yleistä elintasoa otettaessa esimerkiksi käyttöön uutta teknologiaa.
Suomessa F. A. Hayek on usein joko tuntematon tai väärin ymmärretty henkilö, joka saatetaan helposti yhdistää poliittiseen "uusliberalismiin". Spontaanin järjestyksen teoria on järeä poikkitieteellinen kokonaisuus, jota ei ole relevanttia pitää minkään yksittäisen aatteen pamflettina. Itse asiassa kirjoittajan oman aatteellisuuden tarkka määritelmäkin on joiltain osin hieman kiistanalainen. Vaikealukuisen tekstinsä ansiosta Hayekin sanoman saattaa ymmärtää helposti väärin - tarkoitushakuisista tulkinnoista puhumattakaan. Hajautuneen järjestyksen teorian oivaltaminen avartaa lukijan maailmankuvaa ratkaisevasti.
Olennaista hajautuneen järjestyksen teorialle on kulttuurievoluution suunnittelemattomuuden osoittaminen. Kirjassa Kohtalokas ylimieli seurataan ihmislajin kehitystä alkuajoista lähtien.
Ihminen kerää havaintoja ympäristöstään, vaistoaa asioita ja käy läpi erilaisia tunnetiloja. Niille yhteistä on spontaanisuus. Kyseessä on ajattelun ja ymmärryksen matalin taso, jota voidaan verrata myös jäävuoren huippuun. Vastaparina primitiivisille vaistoille pidetään korkeampaa ymmärrystä, joka puolestaan on kykyä hallita vaistoja.
Välissä on kuitenkin kolmas alue, perinteet. Ne ovat tapoja reagoida erilaisiin havaittuihin tilanteisiin rutiininomaisesti, siis ei-rationaalisesti. Perinteet muodostavat sillan vaistojen ja ymmärryksen välille. Toimiessaan primitiivisesti vaistojen ohjaamana ihminen reagoi asioihin harkitsematta, ensimmäisellä mieleen tulevalla tavalla. Se on usein myös hyvin sattumanvaraista.
Ihminen kerää elämänsä aikana muistiin lukuisia kokemuksia virheistä ja onnistumisista. Muisto epäonnistumisesta tietyn toiminnan jälkeen pysäyttää ihmisen ennen pitkää miettimään, tulisiko toimintatapoja seuraavilla kerroilla muuttaa. Ihminen ei voi etukäteen tietää varmuudella, mikä toimintamalli tarkalleen johtaa onnistumiseen. Lukuisat erilaiset kokemukset johdattavat ihmistä kuitenkin toimimaan sen mukaan, millaisia kokemuksia ihminen haluaisi kokea uudelleen.
Monien yksilöiden kokemukset koodautuvat pian ihmisyhteisön kulttuuriperinteeksi. Oikeastaan kulttuurin voisi määritellä säilyneiden perinteiden summaksi. Kun ihminen muistelee ja vertailee kokemuksiaan, hänen ajattelunsa kehittyy analyyttiseksi. Menneiden sukupolvien ajattelun tulokset siis tallentuvat kulttuuriperintöön.
Nykyihmisen sivistys ja kyky analyyttiseen ajatteluun ei siis ole seurausta geneettisestä erilaisuudesta keskiaikaisiin tai edes kivikautisiin ihmisiin verrattuna. Ihmisen älykkyys ja sivistys on peräisin kulttuurievoluutiosta, joka on yhdistänyt primitiiviset vaistot korkeatasoisempaan ymmärrykseen.
Hyvänä esimerkkinä hajautuneesta järjestyksestä ovat perinteinä kulkeneet moraalisäännöt. Opitut tavat korvasivat sattumanvaraisia tai geneettisiä refleksejä, mikä mahdollisti hajautuneen järjestäytymisen yksinkertaisen näköpiirin, aistien ja vaistojen yli. Ihmisten toiminnan ennustettavuus lisäsi luotettavuutta. Kulttuurievoluutio loi ymmärryksen, joka perustuu jäljittelyyn. Kulttuuri ei siis periydy geeneissä.
Perinteet synnyttivät hajautuneen järjestyksen tilan ihmisten keskuuteen ja pitävät sitä yllä. Suunnitteluyhteiskunta taas haluaisi kumota luonnolliset olosuhteet, kuten kilpailun ja riskinottamisen. Samalla unohdetaan, että jatkuva kilpailu voi olla tärkeää jo olemassa olevienkin saavutusten säilyttämiseksi. Tyypillistä monille suunnitteluyhteiskunnille on perinteiden vastaisen vallankumouksen ja teennäisen epäjärjestyksen ihailu.
Usein puhutaan, että perinteet rajoittavat "äärimmäistä vapautta" (Rousseau). Mainitut perinteet voivat siis olla toisten omaisuuden ja koskemattomuuden kunnioittamista, rehellisyyttä ja vaihtokauppasääntöjä. Mitä saisimmekaan vaihtoehdoksi niistä luopumisella? Epäjärjestystä, arvaamattomuutta, epävakautta jne. Se tulisi ihmisille erittäin kalliiksi lähes kaikilla asteikoilla.
Liberaalista näkökulmasta on jopa kyseenalaista sanoa ihmisten olevan perinteiden vankeja. Kukaan ei välttämättä pakota ihmisiä noudattamaan tiettyjä sääntöjä. Hayekin teorian mukaan ihmiset eivät myöskään saata arvioida noudattamiaan tapoja alusta loppuun asti rationaalisesti. Kyse voi olla enemmänkin mukautumisesta ihmisyhteisöön, siis sosiaalisten hyötyjen aistimisesta. Kehittyneen sivilisaation edut ja olemassaolo riippuvatkin halusta kantaa traditioiden taakkaa. Vaihtoehtoina on epävakaus, köyhyys ja nälkä.
Tieto on olemukseltaan hajautunutta. Hayek tekee jaon rationalismin luonteen perusteella. Valtiojohtoiselle keskussuunnittelulle tyypillistä on "konstruktivistinen rationalismi". Siinä kaiken tarkoitus täytyy olla määritelty tarkasti ja tieteellisesti. Vaikutusten täytyy olla myös tieteellisesti ennakoituja tai tunnettuja. Sanahirviö konstruktiivinen rationalismi on ylimielisyyttä luonnollista valikoitumisprosessia sekä selittämättömiä ja monimutkaisia suhdeverkostoja kohtaan. Konstruktivistisen rationalismin vastakohta on "evolutiivinen rationalismi". Se puolestaan on yhdenmukainen spontaanin järjestymisen kannalta.
Vaistonvarainen epäitsekkyys, jossa ponnistelujen kohde tunnetaan, on eri asia kuin abstrakteja sääntöjä noudattava epäitsekkyys, jossa ponnistelujen kohde on mahdollisesti tuntematon. Ihmisyhteisössä altruistinen asenne naapuria kohtaan voi lisätä luottamusta ja edistää koko yhteisön toimintaa. Jos kuitenkin ihminen kohtelisi ketä tahansa kuten naapuriaan, lopputulos voisi olla aivan toisenlainen.
Hajautunut järjestys kiertää yksilöllisen tietämättömyyden ja sopeuttaa sen tuntemattomaan tavalla, jota pelkät hyvät aikomukset eivät voi tehdä. Vaikutukset tulevat olemaan epäitsekkäitä. Esimerkiksi niinkin yksinkertainen väline kuin lyijykynä on monimutkaisen spontaanin järjestymisen tulosta. Lyijykynän lyijy saattaa olla peräisin esimerkiksi Kiinasta, runko taas voisi olla suomalaista puuta, ja toisessa päässä oleva kumi peräisin Etelä-Amerikasta. Kaikki raaka-aineet kaupataan suurissa erissä hajautuneempiin tukkuliikkeisiin sekä pienempiin vähittäiskauppoihin. Raaka-aineiden suurtuottajat ei siis useinkaan tiedä, missä raaka-aineita jalostetaan eteenpäin, ja minkälaisiksi lopputuotteiksi. Ihmiset, jotka eivät välttämättä tulisi suoraan toimeen toistensa kanssa, pystyvät näin tekemään rakentavaa yhteistyötä vapaasta tahdostaan rajallisen näkökenttänsä yli.
Konstruktiivinen rationalismi, siis keskussuunnittelu nojaa usein kirjoitettuihin moraalisääntöihin. Hayekin mukaan moraalin nimen ansaitsevat kuitenkin vain ne yleiset ja abstraktit säännöt, jotka yksilön täytyy ottaa huomioon päättäessään henkilökohtaisista tavoitteistaan. Moraalisäännöt eivät välttämättä ole suunnittelevan ihmisjärjen tuotetta, mutta se ei tarkoita, että moraali olisi kuitenkaan järjen vastaista. Moraali on vuorovaikutuksessa jopa rationaalisuuden ylittävän ymmärryksen, siis traditioiden kanssa.
Hayekin mukaan oikeudenmukaisuuden vaatiminen kaikessa muutoksessa olisi evoluution pysähtymisen vaatimista. Hajautunut järjestys on seurausta siitä, että emme voi ennustaa kaikkia tekojemme seurauksia. "Kuolisimme todennäköisesti hyvin pian, jos lopettaisimme tekemästä kaikkea, jonka syytä emme tunne tai jota emme pysty todistamaan vaaditulla tavalla"
Tästä esimerkkinä voittojen ja tappioiden järjestelmä markkinoilla. Se perustuu yritykseen ja erehdykseen. Onnistuminen kartuttaa lisää mahdollisuuksia jatkaa voitokasta toimintaa. Epäonnistuminen taas kuihduttaa mahdollisuuksia jatkaa tappiollista toimintaa. Kun tätä tapahtuu järjestelmässä jatkuvasti, resurssit ohjautuvat automaattisesti kannattamattomasta toiminnasta kannattavampaan. Evoluutio ei välttämättä ole moraalista kaikkien ihmisten moraalikäsitysten kanssa, mutta käytännön elämässä ilmenevät moraaliset valinnat perustuvat enemmänkin aikojen saatossa syntyneeseen oikeusajatteluun mielivaltaisten sääntöjen sijaan.
Jos hajautunut järjestys pyritään korvaamaan esimerkiksi muuttamalla moraali ja perinteet spontaanin kehityksen vastaisesti, yhteiskunta on tuomittu köyhyyteen.
Hayek ei tyrmää uskontojen tärkeyttä hajautuneen järjestyksen kehityksessä. Uskonnot loivat aikoinaan ensimmäisiä moraalisääntöjä ja antoivat ihmisille syyn pitää kiinni periaatteista. Yliluonnolliset, rationaalisesti todistamattomat henget olivat valvojan roolissa, ja heidän uskottiin näkevän pahat teot ja rankaisevan niistä. Vaikka ei ole todistettu yliluonnollisten henkien olemassaoloa, uskonnon kaltainen perinne sai ihmiset noudattamaan moraalia, kuten rehellisyyttä ja jälkipolvien etua. Rationaalisesti niiden hyötyjä ei välttämättä olisi primitiivisellä ymmärryksellä voitu todistaa. Kaikesta huolimatta lopputuloksena oli paremmat edellytykset sivilisaation kehittymiselle.
"Se, että on onnistuttu suunnittelemaan joitain järjestyksen osia, on harhauttanut uskomaan mahdollisuuteen suunnitella koko järjestys"
Edes ihminen itse ei pysty käsittelemään kaikkea omistamaansa tietoa rationaalisesti. Tästä seuraa, että etäinen virkamies on vielä vähemmän selvillä yksilön tiedoista, syvimmistä ajatuksista ja haluista. Sosialistit vaativat suunnitelmiensa toteuttamiseksi kaikkea mahdollista tietoa. Kaikkea tietoa on kuitenkin mahdotonta koota yhteen nopeasti, vertailukelpoisesti ja oikein painotettuna. Suuri osa tiedoista on selittämättömässä, laadullisessa muodossa ihmisen pään sisällä. Sitä on käytännössä mahdotonta muuttaa määrälliseksi ja vertailukelpoiseksi muilta ihmisiltä kerätyn valtavan mieltymys- ja kokemustiedon kanssa.
Usein pisimmällekin viedyt ideat keskitetystä suunnittelusta pohjaavat todella karkeaan jäljittelymalliin hajautuneesta järjestyksestä. Suunnittelevat tahot muodostavat verkoston, joka pyrkii keräämään tietoa eri puolelta ja eri avuin. Tämä on karkea malli markkinoista, joka vain työllistää tehottomia tiedon hankkijoita jäljittelemään samaa, minkä markkinat hoitavat itsestään. Markkinoihin nähden se on tuhlausta.
Suurin ongelma tästäkin huolimatta tulee näiden eri subjektiivisten tietojen ja monimutkaisten ajatusrakenteiden asettamisesta objektiiviseen vertailujärjestykseen. Tämä huomio nitoo Hayekin ajattelun itävaltalaisen koulukunnan tutuksi tekemään taloudelliseen laskentaongelmaan. Tästä muodostuu viimeinen naula kaikista puhtaimman ja tieteellisimmänkin sosialismin arkkuun.
Kirjan pääteesi on siis se, että kaikenlainen suunnitelmatalous ja sosialismi perustuvat virheellliseen käsitykseen. Ne kieltävät liiaksi sattumien merkityksen. Tämä saa ajattelemaan, että jos suuri osa ihmisistä kerran myöntää jo evoluution mahdin eliölajien kohdalla, miksei samaa kunnioitusta nähdä myös samoin periaattein rakentuvaa kulttuurievoluutiotakin kohtaan.
Share on Twitter Share on Facebook