Mihin QE2 johtaa?

Posted by: Jukka Michelsson 11 years, 11 months ago

(0 comments)

Tämä Robert P. Murphyn artikkeli julkaistiin alunperin sivustolla mises.org 28.3.2011.

Toisen elvytyskierroksen ("quantitative easing", QE2) alettua jo viisi kuukautta sitten on hyvä tutkailla mitä ollaan ja mitä ei olla saavutettu. Lyhyesti, perusrahan määrä on kasvanut jyrkästi, hintainflaatio on noussut, pitkän aikavälin korot ovat nousseet ja pankkien lainananto on laskenut. Kriitikkojen varoittamat riskivat ovat alkaneet toteutua, mutta kannattajien mainostamat hyödyt eivät.

QE2:n määritelmä

Viime Marraskuun kolmantena päivänä USA:n keskuspankki Fed toteutti monien analyytikkojen toiveet julistamalla toisen kierroksen omaisuuserien ostoja.

Tukeaksemme talouden nopeaa elpymistä ja inflaation pysymistä tavoitetasolla, päätti komitea lisätä omistamiensa arvo-osuuksien määrää. Komitea jatkaa nykyistä käytäntöä jälleensijoittaa velkakirjojensa tuotot. Lisäksi komitea aikoo ostaa $600 miljardin edestä pitkän aikavälin valtionvelkakirjoja vuoden 2011 toisen neljänneksen loppuun mennessä, noin $75 miljardin kuukausitahdilla.

Nyt, viisi kuukautta myöhemmin, voimme arvioida joitakin tuloksia. Tietenkään se, että jokin tapahtuu QE2:n jälkeen ei tarkoita sen olevan seurausta siitä, mutta on opettavaista tutkia Fedin apologeetikkojen väittämiä.

Perusraha pomppasi taas ylös

Fed piti sanansa: Se lupasi (sähköisesti) painaa lisää rahaa voidakseen ostaa velkakirjoja, ja niin se tekikin. Rahaperusta on QE2:n seurauksena pompannut jälleen ylöspäin:

Ylläolevassa kaaviossa rahaperusta (jonka määritelmästä lisää tässä artikkelissa) paisuu kolme kertaa: Ensin loppuvuodesta 2008, kriisin puhjettua, sitten maaliskuussa 2009 ensimmäisen elvytyskierroksen yhteydessä ja lopulta myöhään 2010, QE2:n alettua.

Selitys tälle on hyvin yksinkertainen. Kriisin alettua Fed on lisännyt taseeseensa $1,5 biljoonan (1500 miljardia) verran omaisuuseriä. Nämä rahat eivät tulleet Bernanken säästöpossusta. Päinvastoin, Fed on luonut rahat "tyhjästä" kirjoittamalla shekkejä itseään vastaan ostaessaan omaisuuseriä.

Tämä perusrahan lisääntyminen on saanut monet huolestumaan dollarin romahduksesta. Tavallisesti kaupalliset pankit myöntäisivät uusia lainoja moninkertaisesti Fedin luoman uuden rahan verran. Bernanken kannattajat väittävät hänen pystyvän muuttamaan suuntaa hetkessä ja että hänellä on useita "perääntymisstrategioita" tarjolla, mutta minulla on omat epäilykseni.

Hintainflaatio on kasvussa

Itävaltalaisittain on esitetty sofistikoitunutta kritiikkiä keskuspankin interventioita kohtaan sillä perusteella, että se vääristää korkotasot ja pääomarakenteen ja siten aiheuttaa modernia talousjärjestelmää riivaavia suhdannesyklejä. Kontrastina tälle, kun tavallinen kaduntallaaja kuulee Bernanken ennennäkemättömästä rahan painamisestä, hänen ensimmäinen pelkonsa on "inflaatio!"

Fedin interventioiden seurauksena jotkin hinnat ovat kyllä nousseet (kuten kulta ja raaka-aineet). Ajan myötä nämä hinnat ovat tihkuneet laajemmalle. Bensan hinnat ovat vuodenaikaan nähden ennätyskorkealla. Raaka-aineiden tuottajahintaindeksi nousi 4,8 prosenttia neljässä kuukaudessa QE2:n aloittamisen jälkeen (viimeisin tieto on helmikuulta), mikä tarkoittaa vuositasolla 15 prosenttia. Jopa suhteellisen säyseä kuluttajahintaindeksi kasvoi neljässä kuukaudessa 1,1 prosenttia, eli 3,6 prosentin vuosivauhdilla.

Ironista kyllä, ne jotka kehuvat QE2:n "toimivan" väittävät samanaikaisesti sen nostaneen inflaatio-odotuksia, mutta ei inflaatiota (millä he tarkoittavat nousevia hintoja). Tämä Bloombergin Ron Paulia kritisoiva artikkeli havainnollistaa asian:

Seuraavan kerran, kun Fedin puheenjohtaja Ben S. Bernanke menee esiintymään kongressin eteen, hän voi käyttää seuraavia havainnollistavia esimerkkejä elvytyksen toimivuudesta:

Standard & Poor 500 -indeksi on noussut 18% sen jälkeen, kun hän 27.8. sanoi omaisuuserien lisäostojen olevan mahdollisesti tarpeellista.

Bank of America Merrill Lynch indeksi osoittaa, että korkeariskisten -ja tuottoisten velkakirjojen riskipreemio on pudonnut 6,81 prosentista 5,16 prosenttiin.

Inflaatio-odotukset ovat loikanneet ylöspäin 44,4 prosenttia. ...

Se siitä Republikaanien vuoden 2008 varapresidenttiehdokkaan Sarah Palinin toteamuksesta, että "tämä vaarallinen koe" ei "taianomaisesti pelasta taloutta".

Kvantitatiivinen kevennys oli "ratkaiseva tekijä deflaatioriskiä torjuttaessa", sanoo Peter Hooper, Deutsche Bank Securities Inc., pääekonomi. "Se totisesti auttoi kohottamaan pikän aikavälin inflaatio-odotuksia. ..."

Fedin Marraskuun kolmannen päivän päätös ostaa $600 miljardilla valtionvelkakirjoja Kesäkuuhun mennessä ... kirvoitti rajuimman poliittisen hyökkäyksen Fediä vastaan kolmeen vuosikymmeneen. Republikaanien edustajat varoittivat, että se aiheuttaa hintojen nousua. Toistaiseksi, he ovat olleet väärässä.

Pitkän aikavälin korot eivät pudonneet

Vaikka ekonomistien keskuudessa on jonkin verran väittelyä siitä, aiheuttaisiko QE2 "onnistuessaan" korkojen nousua vai laskua, on kuitenkin olemassa yleinen taloustoimittajien esilläpitämä näkemys, joka menee näin: Ostamalla pitkän aikavälin velkakirjoja Fed painaa korkoja alas tuottakäyrän oikeassa laidassa, tuottaen lisää elvytystä taloudelle vaikka lyhyet korot ovatkin jo nollassa.

Mikäli tämä on järkeily QE2:n taustalla, niin sitä on vaikea soveltaa seuraavaan käyrään, joka näyttää käyttäytyvän päinvastaisesti:

Kuten näkyy, 10 vuoden velkakirjojen korko oli itseasiassa laskemassa QE2:n alkuun asti, jolloin se lähti muutaman kuukauden nousukiitoon ennen notkahdusta alaspäin.

On totta, että taloudessa on lukemattomia eri muuttujia vaikuttamassa asioihin samanaikaisesti. Korkojen nousu voi johtua mm. vaalien jälkeisestä optimismista tai Republikaanien ja Obaman välisestä budjettisopimuksesta, johon sisältyy massiivinen lisävelkaantuminen.

Oli miten oli, on tärkeää huomata, että pitkät korot eivät laskeneet QE2:n seurauksena.

Pankkien luotonanto laskussa

Saavumme viimeiseen (yleiseen) perusteluun elvytykselle: Saada pankit myöntämään luottoja jälleen. Tässäkin tapauksessa tilastotiedot puhuvat sitä vastaan:

Kuten kaaviosta näkee, luotonanto kävi huipussaan vuoden 2008 lopulla (juuri kun TARP ja Fedin elvytyspaketit käynnistettiin) ja on jatkanut alamäkeään siitä eteenpäin.

Terävän näköinen nousupiikki vuoden 2010 alussa on näennäinen, johtuen Fedin laskentatavan muutoksista kulutusluottojen suhteen.

Myönnettäköön, että jos tutkimme pelkästään yritysluottoja, niin ne kävivät pohjalla ja ovat lähteneet hitaaseen kasvuun QE2:n käynnistyttyä. Jatkuva kulutusluottojen lasku kuitenkin jyrää tämän kehityksen alleen.

Yhteenveto

Työpaikkojen syntymisen ollessa skandaalimaisen hidasta ja asuntomarkkinoidenkin vaikeuksien jatkuessa melkeinpä ainoa asia, mitä varmuudella voidaan sanoa QE2:n saaneen aikaan, on Bernanken lähipiirin taskujen täyttäminen miljardeilla dollareilla.