Lama-ajan laatuvaatteet
Posted by: Jaakko Koivula 11 years, 11 months ago
Artikkeli on julkaistu alunperin sivustolla mises.org 9.3. 2009. Sen kirjoitti Jeffrey Tucker.
Miesten pukeutumiskulttuurissa on luvassa näyttävä muutos. Joten jätkät, nyt on hyvä aika ennakoida tilanne. Syöksylaskussa oleva taloudellinen tilanne nimittäin palkitsee miehet, jotka panostavat tyylikkyyteen.
Jos hyvin käy, niin toinen suuri lama voi osoittautua yhtä tyylikkääksi kuin ensimmäinen. 30-luvulla puistonpenkeillä nukkuvat puliukotkin olivat paremmin pukeutuneita, kuin useat työntekijät tai jopa toimitusjohtajat nykyään.
Katsokaa nyt tätä sälliä lama-ajan valokuvassa. Huomatkaa lahkeiden päärmeet, housujen tarkka prässi ja kaunis hattu. Kengät ovat nahkaa ja nauhalliset, kuten oikeiden kenkien tuleekin olla. Jos löytäisin nuo vaatteet second hand -vaateliikkeestä, ostaisin koko setin välittömästi. Nykypäivän tiukat työmarkkinat kaipavat juuri tuon kaltaisia asiallisesti puettuja miehiä, ei poolopaidoissa hilluvia hipstereitä.
Kasvukausi on johtanut homssuisuuteen. Työntekijät kulkevat farkuissa ja ryppyisissä paidoissa. Jos erehtyy laittamaan päälle kauluspaidan, saa kuulla kommentteja kuten: ”Ollaankos sitä menossa johonkin häihin vai?”. Esikuviksi on nostettu IT-miljönäärit ja mainostoimistojen sällit, jotka leveilevät huolimattomalla pukeutumisellaan. Jopa jotkut monimiljonäärit näyttävät puliukoilta (ja jälkimmäiset sentään 30-luvulla näyttivät vielä varsin mainioilta).
Ajatuksena homssuisen pukeutumisen takana oli antaa vaikutelma, että IT-miljonääri ei oikeastaan välitä siitä mitä muut hänestä ajattelevat. Mainostoimiston sälli ratsastaa aallonharjalla, rikkoo normeja ja perinteitä ja vähät välittää yhteiskunnan keinotekoisista ja pinnallisista kotkotuksista kuten silitetyt vaatteet tai kravatit. Kasvukauden muodin koko sanoma on: ”Minä olen tärkeä ja erityinen!”
Nyt aalto on murtunut. Kuinka paljon tämä farkkukansa todellisuudessa sai aikaan? Kuinka paljon siitä kaikesta vain hävisi ja puhkesi kuplien mukana? Ehkäpä kaikki se vouhotus älyllisestä pääomasta olikin vain vouhotusta. Ehkä tärkeää onkin se, mitä työntekijä saa oikeasti aikaan. Ei vain itselleen, vaan muille: asiakkaille, pomolle ja työtovereilleen.
Trevor Kaufman, ”CEO Casual” –guru, kirjoitti kuvaavasti kasvukauden huipulla artikkelissaan Wall Street Journalissa: ”Puku on jotain, joka laitetaan päälle kun kerjätään rahaa.”
Niin varmaan.
Laman aikaan vaatteiden pitää lähettää erilainen viesti. Resursseja on vähemmän. Kaikessa säästetään. Kenelläkään ei ole enää varaa teeskennellä, että hän on Jumalan lahja maailmalle. Nykyään jokaisen pitää antaa enemmän maailmalle, kuin mitä hän siltä saa. Tämä on vielä kaksin verroin tärkeämpää työelämässä. Itse asiassa siinä pitäisi olla jokaiselle uusi työelämän tunnuslause: ”Minä tuotan tälle firmalle enemmän, kuin mitä minä sille maksan.”
Koska juuri sitä jokainen työnantaja, joka lähtökohtaisesti välttää palkkaamista ja harkitsee tarkkaan palkankorotuksia ja ylennyksiä, etsii. Ei enää ylimääräistä työvoimassa. Ei enää ylimääräistä muodissa myöskään.
Nyt kun työttömyysprosentti pyörii kaksinumeroisissa luvuissa, muuttuu kilpailu työmarkkinoilla yhä verisemmäksi. Jokaisen on erotettuva edukseen. Jokaisen on osoitettava olevansa korvaamaton: että juuri hänen erottamisensa olisi firmalle oikea riski. Jokaisen on pystyttävä perustelemaan, miksi hänen palkkalistoilla pitäminen tuottaa firmalle enemmän, kuin mitä potkujen antaminen sille säästäisi.
Vaatetus kuvaa tätä. Ei ole mitään järkeä kampittaa itseään tuon korvaamattomuuden tavoittelemisessa.
Katsokaa tätä toista kuvaa suuren laman ajalta. Kaikki miehet näyttävät tyrmääviltä! Puku, hattu, kengät, solmio, kaikki tyylikkäästi valittuna ja yhdistettynä. Riippumatta rodusta tai sosiaalisesta luokasta. Se ei johdu siitä, että ajat olisivat olleet jotenkin luonnollisesti tyylikkäämmät. Miehillä on aina ollut mahdollisuus näyttää naurettavan huolimattomilta hampuuseilta. Näillä miehillä vain ei ollut varaa siihen. Heidän oli näytettävä, että he suorittavat, he ovat arvokkaita ja että he ovat haluttua kamaa työnantajan näkökulmasta.
Tehdään siis aikahyppy menneisyyteen ja käydään läpi lama-ajan tyylivinkit. (Varoitus: Kyseiset vinkit liittyvät todellakin vahvasti varsin konservatiiviseen amerikkalaiseen tyyliin. Nykypäivän Suomessa voi vaikuttaa jopa eksentrisen vanhoilliselta, jos noudattaa pilkulleen seuraavia ohjeita. Suom. huom.)
Aloitetaan puvusta. Sen on oltava villaa. Lisäksi sen on oltava harmaa tai sininen. Sen pitää olla leikkaukseltaan perinteinen amerikkalainen puku, jonka on tarkoitus korostaa luonnetta, eikä esitellä trimmattuja pakaroita. Siksi vältä esimerkiksi italialaistyyppisiä makkarankuoren mallisia pukuja.
Puvun on täten oltava tukeva ja asiallinen. Takissa voi olla kaksi, kolme tai neljä nappia. Seisoessa kaikki napit ovat kiinni, paitsi alin nappi. Istuessa napit avataan, jälleen seisomaan noustessa napit laitetaan kiinni. Tämä tehdään ihan joka ikinen kerta. Harjoittele napittamista ja nappien avaamista tietoisesti, kunnes siitä tulee luonnollinen tapa.
Takkia ei koskaan oteta pois päältä. Ei vaikka kuinka tekisi mieli, olisi kuinka kuuma tahansa tai muut kuinka anelisivat. Takki on oleellinen osa herrasmiehen vaatteita ja herrasmiehet eivät ota vaatteitaan pois julkisesti.
Lisäksi pitää mainita, että pikkutakki ja housut eivät ole puku. Esimerkiksi blazer-takki ja chino-housut eivät kelpaa. Puku on asukokonaisuus, johon kuuluu samasta kankaasta tehdyt takki, housut ja mahdollisesti liivi. Puvussa kaikkien osien väri, materiaali ja kuvio ovat samat.
Halpahalleista tai kirpputoreilta voi saada hyvän puvun, mutta silloin pitää tietää täsmälleen mitä tekee ja mitä on ostamassa. Jos et ole aivan varma, joudut käyttämään enemmän rahaa ja ostamaan pukusi hyvästä miesten vaateliikkeestä. Onneksi parilla korkealaatuisella puvulla pärjää lähes loputtomiin. Käytä toista pukua maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin ja toista tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin.
Paidat. Laman aikaan kauluspaidan alla käytetään aina aluspaitaa (koska laman aikaan tehdään kovasti töitä ja jos tekee kovasti töitä, hikoaa). Paidan väri on valkoinen, sininen tai vaaleanruskea. Kaikki muut värit ovat riski. Kauluspaidassa saa olla tavallinen tai napitettava kaulus, mutta kaikki muut erikoisemmat ratkaisut on hyvä jättää hankkimatta. Paidan hihojen pitää olla niin pitkät, että kalvosimet näkyvät sentin tai puolitoista senttiä takin hihojen alta.
Housujen tulee ulottua juuri hipaisemaan kenkää jalkapöydän päällä. Lahkeiden päärmeet voivat olla jotain kolmen ja viiden sentin välistä.
Kengissä pitää olla nauhat ja mieluiten nahkapohjat. Loaferit ja nauhattomat kengät ovat löntystelijöille ja kukaan fiksu ei halua vaikuttaa löntystelijältä.
Ja sitten hatut! Hatut ovat ehkä nykyajan innostavin come-back. Miehet eivät ole juurikaan pitäneet hattuja 60-luvun jälkeen. Se johtuu lähinnä siitä, että nykyään ei enää näyttäydytä ulkona. Kotoa kävellään autolle, parkkipaikalta kävellään toimistoon ja hatuille ei vain ole enää niin paljon tarvetta.
Valitettavasti tämäkin pitää sanoa ääneen, mutta hattuja ei käytetä sisätiloissa. Poikkeuksena ovat suuret julkiset tilat, kuten ostoskeskukset, rautatie- ja lentoasemat ja hotellien aulat. Yksityisasunnoissa, ravintoloissa ja toimistoissa hatut taas pidetään pois päästä.
Hattu on kuitenkin muutakin kuin vain pään lämmike. Hattu on taideteos. Se on arvokas ja se on tyylikäs, pidettiin sitä sitten päässä tai kädessä. Hattu tekee miehen. Se vaatii huomiota ja arvostusta ja hattua käyttävä mies tietää sen. Hän nimittäin saa hatustaan jatkuvasti kehuja. Hattu on selvin merkki siitä, että nyt kyseessä ei ole rahvaan edustaja vaan herrasmies.
Hatuissa näkee yleisesti kahta väriä, mustaa ja ruskeaa. Hattu valitaan samalla menetelmällä kuin sukat: harkitsemalla pukeutumisen yleistä sävyä ja teemaa. Hatut on tehty villasta tai joskus turkiksesta. Ne voivat olla jäykkiä tai jotkut niistä voi rutistaa kasaan ja laittaa taskuun. Parhaan tyylin löytää ainoastaan kokeilemalla hattuja päähän. Erilaiset päänmuodot vaativat erilaisia hattutyylejä, joten hattujen tilaaminen kokeilematta esimerkiksi Internetistä on käytännössä vaarallista.
Hyvällä onnella uusi lama voi tuoda takaisin suuren laman parhaimman puolen: miesten hatut!
Vielä viimeinen huomautus: asiallinen pukeutuminen ei tarkoita sitä, että pitäisi myös käyttäytyä jäykästi tai kävellä ympäriinsä tönkkönä kuin robotti. Laadukkaat vaatteet antavat vapauden ilmaista itseään monin tavoin. Hieno pukeutuminen ei estä käyttäytymästä rennosti. Luonteva käyttäytyminen on jopa sitä tärkeämpää, mitä paremmin on pukeutunut. Kauniissa vaatteissa voi liikkua aivan tavallisesti ja tehdä kaikkia niitä asioita, joita muutenkin julkisesti voi tehdä.
Miehen vaatteiden pitäisi näyttää ja vaikuttaa mukavilta, riippumatta siitä millaisia ne ovat. Hienojen vaatteiden käyttäminen luontevasti vaatii uskoa itseensä ja vaatevalintoihinsa. Mitä enemmän vaatteet saa vaikuttamaan siltä, että ne ovat vain tavallinen osa jokapäiväistä elämää, sitä uskottavamman kuvan itsestään antaa.
Pukeutuminen on todella tärkeää. Vaikka se ei ampuisikaan uraa huippukiitoon, niin ainakin voi olla varma, että näyttää loistavalta kun osoittaa eduskuntatalon portailla mieltään valtiollista riistoverotusta ja toimivan talouden kampittamista vastaan.
