Kuolinsyy: yliannostus sääntelyä

Posted by: Jaakko Koivula 10 years, 7 months ago

(0 comments)

Tämä Jeffrey Tuckerin kirjoittama artikkeli on alunperin julkaistu Whiskey and Gunpowder -blogissa. Se toimii lähtölaukauksena Etatismien uhrien tuki ry:n nettisivujen julkaisulle. Artikkeli on varoittava ja surullinen esimerkki siitä, millaisiin väärinkäytöksiin valtiovallan ja virkakoneiston hallitsematon kasvu antaa mahdollisuuden. 

Mises-instituutti tekee yhteistyötä Etatismin uhrien tuki ry:n kanssa. 

En ollut aiemmin kuullut mitään roswellilaisen Andrew Wordesin traagisesta ja hätkähdyttävästä tapauksesta. Hän sytytti talonsa tuleen ja räjäytti sen ja itsensä taivaan tuuliin, poliisin saapuessa häätämään häntä kodistaan. Huomasin tarinan Agoran viiden minuutin talousraportista, joka onkin yksi niitä harvoja mainintoja aiheesta koko Googlen uutisfeedissä.

Kiinnostuin tästä tapauksesta: etsin vähän taustatietoa, kuulin Andrew’n haastattelun, luin kaikki kunnianosoitukset hänen hautajaisistaan ja tajuan nyt, että hän oli vain yksi meistä kaikista, jotka elämme nykymaailman hirmuhallinnon alaisena. Hän vastusti ja taisteli vastaan niin pitkään kun pystyi. Nöyrtymisen sijaan hän tuli lopulta siihen tulokseen, että elämä, jossa hän ei itse pysty päättämään omista asioistaan, ei ole elämisen arvoista.

Tämä dramaattinen ja syvästi surullinen tarina kiinnittää huomion valtiojohtoisen yhteiskunnan vähiten puhuttuun hintaan: lannistumiseen, joka iskee kun emme enää hallitse omaa elämäämme. (Kiitos koko tapahtumaketjun huolellisesta kokoamisesta kuuluvat Glenn Horowitzille.)

Koko koettelemus alkoi vain muutamia vuosia sitten, kun Wordes alkoi kasvattaa kanoja takapihallaan. Hänen tonttinsa oli alle puolen hehtaarin kokoinen, mutta se oli kokonaan syrjäisen metsän kätkössä. Hän rakasti lintujaan, myi ja antoi lahjaksi kananmunia tuttavilleen ja esitteli mielellään kanoja lapsille. Hän oli myös varsin hyvä tässä työssään. Vapaa sielu kun oli, Wordes päätti tehdä rakkaasta harrastuksestaan itselleen ammatin.

Kaupunki kuitenkin vastusti ja lähti hänen peräänsä. Vuonna 2008 kaavoitusosasto antoi hänelle varoituksen kanojen pitämisestä tontillaan. Tämä oli erikoista, koska Wordes ei rikkonut mitään asetuksia. Itse asiassa, kaupungin säännöt nimenomaan sallivat kanojen pitämisen alle yhden hehtaarin kokoisilla tonteilla. Jopa kaupungin sen aikainen pormestari esitti vastalauseen osaston vaatimuksille, mutta kaavoitusosasto jatkoi siitä huolimatta. Vuotta myöhemmin, entisen kuvernööri Roy Barnesin avustuksella, Wordes voitti oikeusjutun asiasta!

Mutta katso: kaupungin edustajisto laati uuden lain ilman siirtymäaikasäädöksiä. Laki kielsi pitämästä millään tontilla yli kuutta kanaa ja kaikkien kanojen tuli olla pysyvässä aitauksessa. Wordes yritti saada lupaa aitaukselle, mutta koska hänen asuntonsa oli tulvavaara-alueella, kaupunki eväsi luvan. Kaiken tämän kiistelyn keskellä tulva itse asiassa saavutti hänen talonsa ja Wordesin piti itse pelastaa talonsa ja kanansa siirtelemällä maata bobcatilla.

Kuten arvata saattaa, kaupunki esitti hänelle sen jälkeen kaksi haastetta: toisen laittomien, vapaana pidettyjen kanojen pitämisestä, toisen maa-aineksen siirtämisestä ilman asianmukaisia lupia. Sen jälkeen kaupunki kieltäytyi toimittamasta hänen anomustaan FEMAlle (Federal Emergency Management Agencylle) myrskyn tuhojen korjaamiseksi. Yksityishenkilöt eivät voi itsenäisesti hakea näitä avustuksia. Seuraavaksi kaupunki otti yhteyttä henkilöön, joka oli antanut asuntolainan Wordesille. Hän oli Wordesin ystävä ja laina oli ollut olemassa jo 16 vuoden ajan. Kaupunki painosti hänet myymään lainan, jotta hän pysyisi juridisten ongelmien ulkopuolella.

Tuleeko sinulle olo, että herra Wordes oltiin otettu silmätikuksi? Todellakin oltiin. Hän tiesi sen myös itsekin. Roswellin poliisilaitos pysäytti hänet jatkuvasti tiellä ja antoi hänelle sakkoja kaikista mahdollisista syistä, aiheuttaen lisää hankaluuksia Wordesille. Poliisiautot odottivat hänen talonsa ulkopuolella ja seurasivat häntä. Kun Wordesilla ei ollut tarpeeksi rahaa maksaa sakkoja (hän oli lähes vararikossa jo tässä vaiheessa), poliisit paiskasivat hänet putkaan. Samaan aikaan kaupunki nosti lisää haasteita häntä vastaan.

Eikä tässä vielä kaikki. Kaupungin suunnittelijat keksivät “Roswell 2030 -ohjelman”, jossa kaavoitettiin puistoalue täsmälleen Wordesin talon päälle. Wordes tarjoutui myymään talonsa kaupungille, mutta kaupunki kieltäytyi. Tarkoituksena ilmeisesti oli vain pommittaa häntä oikeusjutuilla, kunnes hän häviäisi kuvioista. Ei auttanut mitään, että Wordes itse asiassa voitti kaikki haasteet tai onnistui heittämään koko jutut ulos oikeudesta. Se vain teki kaupungin entistä vihaisemmaksi. Lopulta kaupungin onnistui saada aikaiseksi ehdonalainen tuomio, josta muodostui ansalanka, johon koko Wordesin elinkeino kaatuisi.

Wordes kirjoitti Facebookissa, että hän lähtisi käymään poliittisessa tapahtumassa. Hänen poissaollessaan hänen kanansa myrkytettiin. Myös Wordesin kalkkunat myrkytettiin, joista kymmenen itse asiassa kuului hänen ystävälleen pormestarille. Tässä vaiheessa Wordesin koko toimeentulo oli tuhottu. Hän hätääntyi tilanteesta ja unohti yhden ehdonalaisen tarkastuskäynnin. Hänet määrättiin suorittamaan loput 99 päivää ehdonalaisesta tuomiostaan vankilassa.

Kun Wordes oli vankilassa, hänen taloonsa murtauduttiin ja se putsattiin täysin. Poliisi ei tehnyt asialle mitään. Itse asiassa he luultavasti hiljaisesti hyväksyivät koko tapauksen. Samaan aikaan kun Wordes oli vankilassa, hänen lainansa uusi omistaja pakkohuutokauppasi hänen talonsa. Hänen koko elämänsä oli nyt riekaleina.

Esirippu laskeutui tämän vuoden maaliskuun 26 päivänä. Poliisi saapui häätämään Wordesin lopullisesti kotoaan. Hän oli lukinnut itsensä sisään taloonsa moneksi tunniksi. Hän tuli lopulta ulos ja pyysi kaikkia viranomaisia siirtymään kauemmaksi talosta. Wordes sytytti tulitikun ja hänen kaikkialle valelemansa bensa syttyi leimahtaen valtavalla räjähdyksellä. Wordesin oma ruumis paloi tunnistamattomaksi.

Wordesia olisi helppo pitää jonkin sortin kummajaisena, joka ei jotenkin vain osannut sopeutua normaaliin naapurielämään. Noh, itse asiassa Wordes oli ollut oikeastaan paras naapuri, jota kukaan saattoi toivoa itselleen. Hänen hautajaisissaan ihminen toisensa jälkeen tuli kertomaan, kuinka Wordes aina tuli apuun tarvittaessa, kuinka hän korjasi asioita, lahjoitti kananmunia ja oli yleisesti uskomattoman antelias kaikille. Kuuntelin myös hänen haastattelunsa ja minusta Wordes on erittäin hyvin puhuva ja älykäs mies.

Jos pystyt kuuntelemaan tuon haastattelun ilman, että kyyneleet kohoavat silmiin, sinulla ei ole sydäntä. Wordesilla oli juuri sitä sydäntä ja sielua, miksi USA on niin hieno maa. Laki vainosi ja vainosi häntä, suurimmaksi osaksi koska joku byrokraatti oli tehnyt suunnitelman, johon Wordesin talo ei mahtunut. Suunnitelma toteutettiin. Wordesista tuli valtion vihollinen. Lannistettuna ja maahan lyötynä, hänellä ei lopulta ollut enää mitään pakotietä. Hän päätti oman elämänsä.

Huomattavaa on, että Wordes sai tukea merkittäviltä poliittisen luokan edustajilta, mukaan lukien yksi nykyinen pormestari ja yksi entinen kuvernööri. On hyvä muistaa, mitä se tarkoittaa: vaaleilla valitut edustajat eivät oikeasti johda asioita. Kuten olen usein kirjoittanut, poliitikot ovat vain valtion julkisivu, ei valtio itse. Valtio on pysyvä byrokraattinen rakennelma, joihin vaalit eivät voi vaikuttaa. Nämä byrokraattiset rakenteet muodostavat valtion oikean päättävän elimen.

On vaikea ajatella, että Wordes olisi tehnyt oikean valinnan. Mutta rohkea valinta se kyllä oli - ainakin minun mielestäni. Ainakin se oli vaikea moraalinen valinta, eikös? Kun poliisi saapuu viemään sinulta kaiken mitä sinulla on ja he ovat päättäneet leikata sinulta sydämen rinnasta ja lannistaa sinut vain kasaksi luita ja lihaksia, ilman mahdollisuuksia päättää omasta elämästäsi - etkä enää näe mitään pakoreittiä - onko sinulla silloin enää syytä elää? Wordes päätti, että ei.

Meidän muiden pitää harkita tarkkaan tätä tapausta ja ehkä viettää pieni hetki miettimällä Wordesin elämää, ehkä jopa lausua pieni rukous hänen sielunsa puolesta. Saakaamme kaikki vielä elää yhteiskunnassa, jossa hänen kaltaisensa ihmiset voivat kukoistaa ja nauttia elämästä, vapaudesta ja mahdollisuudesta tavoitella onnellisuutta.