Kulttuuri ja traditio evolutiivisina ilmiöinä
Posted by: Mikko Laakso 11 years, 3 months ago
"Jäsentääksemme sivilisaatiomme kehitystä mielekkäästi, on ymmärrettävä, että kyseessä ei ole yhdenkään yksilön tai ihmisjoukon suunnitellusti tai päämäärätietoisesti toteuttama prosessi. Sen sijaan sivilisaatiomme kehitys on täysin itseohjautuva, eli spontaani ilmiö. Instituutioiden ja moraalin kehitys on alkanut siten, että ihmisjoukot ovat hiljalleen alkaneet tiedostamattaan soveltamaan erilaisia moraalisia käytänteitä - jopa sellaisia joista he eivät ole itse edes pitäneet, tai joiden olemassaolon tärkeyttä he eivät välttämättä edes kykene ymmärtämään.
Silti nämä moraalikäytänteet ja instituutiot - joiden oikeutusta ja olemassaolon syytä ei välttämättä ole mahdollista perustella suoraan järjellä - ovat osoittautuneet valikoivan evolutiivisen kehityksen myötä välttämättömiksi, tuoden suhteellista etua niitä soveltaville ihmisjoukoille. Hyväksi osoittautuneet kulttuuri-innovaatiot ovat yleistyneet leviämällä huikean nopeasti: niitä soveltaneet populaatiot ovat vaurastuneet ja kyenneet lisääntymään paremmin kuin muut. Näiden selektiivisen evoluution pohjalta valikoituneiden käytänteiden pohjalta ihmisyhteisöt pystyivät 'hedelmällisesti lisääntymään ja täyttämään maan ja tekemään sen itselleen alamaiseksi' (Moos. 1:28). Tämä ajatusmalli on kenties kaikkein aliarvostetuin näkökulma mitä tulee kulttuurievoluutioon."
- (vapaasti kääntäen), Friedrich A. von Hayek, kirjassaan "The Fatal Conceit".
1900-luvun vaikutusvaltaisimpiin liberaaliajattelijoihin kuuluva, Friedrich von Hayek pohtii teoksessaan Kohtalokas Ylimieli (The Fatal Conceit), sosialismin, keskusjohtoisen suunnittelun ja kulttuurievoluution luonnetta. Hän pyrkii teoksessaan osoittamaan, että moraali, instituutiot ja kulttuuri ovat pohjimmiltaan evolutiivisia ilmiöitä, jotka perustuvat kasautuneeseen, valikoivaan ja jalostuneeseen kehitykseen, jonka pohjana on aina oltava traditio ja perinne. Hayek pyrkii osoittamaan vääräksi sosialistisessa mallissa vallitsevaa ajatusta siitä, että kulttuuri olisi tietoisesti rakentunut tai rakennettu ilmiö. Hän pyrkii osoittamaan täten, miten näennäiseen, eli "konstruktiiviseen rationalismiin" perustava yhteiskuntakehitys on aina tuhoontuomittua keskussuunnittelua, joka ei ota ollenkaan huomioon yhteiskunnassa vallitsevia tuntemattomia muuttujia, joiden kaoottisen kokonaisuuden huomioonottaminen on kulttuurilliselle suunnittelialle täysin mahdotonta.
Vaistojen tuolla puolen
Ihminen on luonnontilassa vaistojensa vanki. Geneettisessä tarkastelussa tälle on luontaista toimia osana pientä sukuperustaista kollektiivia, noin 6-10:stä hengestä muodostuvissa ryhmissä, toimien altruistisesti tällaisen jäsenenä. Ryhmää yhdessä pitävää vaistopohjaista altruismia ei voida kuitenkaan välttämättä pitää moraalisesti tietoisena ihanteena, vaan ennemmin ihmisyksilön luonnollisena "refleksimaisena" reagointina olosuhteisiinsa: Ravinnon niukkuuden takia ihmisten on keräilijä-metsästys yhteisöissä ollut luontevaa toimia kollektiivisesti pienten yhteisöittensä hyväksi. Yksinäiselle yksilölle on tällaisessa niukan ravinnonsaannin ja alhaisen keskimääräisen eliniän olosuhteissa ollut täysin välttämätöntä kuulua yhteisöön tai muutoin kuolema on lähes poikkeuksetta korjannut tällaisen yksinäisen soturin.
Edellä kuvailtuja vaistoja, eli "biologisperäistä moraalia" voidaan Hayekin mukaan pitää inhimillisen moraalin perustavanlaatuisimpana asiaintilana, jossa yksilö soveltaa äärimmäistä altruismia lähimmäisiään kohtaan. Sen sijaan muiden kuin lähipiirin intressit ovat olleet näille yhdentekeviä, heitä ei kiinnosta muiden heimojen hyvinvointi.
Tekijä, joka on nostanut ihmislajien verkoston eläimellisestä vaistojen maailmasta sivilisaatioksi, on Hayekin mukaan järjen ja vaiston välillä oleva traditioon nojaava "kulttuurillinen tai sosiaalinen pääoma", joka sisälläpitää instituutioita, käytänteitä, kulttuuria, tietoa ja traditioita. Tätä moraalin tyyppiä voidaan kutsua "evolutiiviseksi moraaliksi". Se perustuu aikaisempien polvien omaksumiin instituutioihin. Hayekin mukaan tämä on se perustavanlaatuinen tekijä, joka on tehnyt ihmisestä ainutlaatuisen eliön, joka kehittyy jatkuvasti. (On tärkeä erottaa, että kyseessä ei ole biologiaan pohjautuva ilmiö, vaan tiedostamatta opittu ja omaksuttu meemeihin ja instituutioihin perustuva kehittyvä moraali.)
Tätä varten ihmisten on ollut tarpeellista tukahduttaa myötäsyntyisiä primitiivisimpiä vaistojaan, toimiessaan yhteiskunnassa. Nämä vaistot toimivat ihmisen eläessä luonnontilassa, muttei suurissa yhteisöissä. Yksilön on täytynyt antaa tilaa sivistykselle ja edellytyksille toimia yhteiskunnassa, joissa kaikki eivät tunne kaikkia. Uskonto on tarjonnut traditioon perustuvalle moraalille institutionaalisen perustan ja hyvän maaperän. Sitä edustava uskonnollinen auktoriteetti on voinut levittää oppia niistä moraalisesti dominoivista käytänteistä yhteiskunnalle, jotka ovat kehittyneet tässä selektiivisessä evoluutiossa. Yhteiseen käytänteisiin ja instituutioihin nojanneet yhteisöt ovat menestyneet suhteellisesti paremmin, kuin ne, jotka eivät ole allekirjoittaneet toistensa näkemyksiä.
Nämä instituutiot ovat kehittyneet selektiivisen kulttuurievoluution pohjalta spontaanisti, ilman ohjausta, kyselemättä oman oikeutuksensa järkiperäisyyttä; vain kulttuurisen innovaation toimivuus, eli sen hyödyllisyys sitä kantaville yksilöille on ollut ainoa kriteeri. Vaistomaisen ja myötäsyntyisen altruismin soveltaminen suuremmille yhteisölle yhteiskunnassa ei ole ollut mielekästä. Onkin tarvittu uudet pelisäännöt toimittaessa pienen ryhmän sijaan suuressa yhteiskunnassa. Yhteiset säännöt ovat tuoneet yhteisölle edullista luottamuspääomaa, jolloin tällaisessa yhteisössä toimiminen on ollut entistä ennustettavampaa, kun instituutioihin ja näihin pohjautuviin pelisääntöihin on voitu luottaa. Tällöin transaktiokustannukset laskevat ja ihmiset voivat arkailematta harjoittaa esimerkiksi taloudellista kanssakäyntiä, ilman oletusarvoista pettämiseksi tulemista.
Yksilöt saavat tiedostamattaan yhteiskuntansa traditiopääoman käyttöönsä, joita nämä tiedostamattaan soveltavat jokapäiväisessä elämässään. He hyväksyvät instituutioita, kuten omistusoikeus ja käytöstavat, välttämättä ajattelematta tai tiedostamatta näitä sen enempää. Hayek puhuu evolutiivisesta rationalismista, jota hän pitää perustellumpana vastaparina keskussuunnitteluun nojaavalle "konstruktiiviselle rationalismille". Hayek kertookin, että "ihminen ei valitse instituutioita ja moraalia, vaan nämä valitsevat ihmisen." Näin tapahtuu spontaanisti ilman yksilöiden tietoista valintaa.
Instituutiot ja traditio siis siirtyvät sukupolvelta toiselle, siten että jokainen uusi sukupolvi mukautuu perinteisiin, ja osallistuvat tiedostamattaan sen jalostamiseen ja tämän pääoman kerryttämiseen. Tämä muodostaa perustan sivilisaation, kulttuurin, instituutioiden ja oikeastaan kaiken inhimillisen pääoman kehitykselle. Ihmiskunta toimii kuten kollektiivinen mieli (vaikkakin yksilötasolla tätä tiedostamatta), viestien aina uusien innovaatoiden mielekkyydestä rakentaen uusia esteettisiä ja eettisiä ihanteita. Tärkeätä on ymmärtää, että tällainen terve kulttuurievoluutio pohjautuu aina siihen, mitä sukupolvet ovat jättäneet jälkeensä: pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen. Uusi kulttuuripääoma syntyy vanhan pohjalle, ammentaen suurimman osan luovasta voimastaan perinteestä, lisäten aina vähintään tiedostamatta aina hieman, jotain uutta. Tämä on pohja kulttuurievoluutiolle, jonka muovaamiseen kaikki osallistuvat.
Järjen rajamailla
Yhteiskunnallinen järjestäytyminen ei voi vaistojen ja tunteiden lisäksi perustua myöskään täysin järjenvaraisiin intuitioihin. Täydelliseen rationaalisuuten perustuen ihmiset maksimoivat aina hyötyään toimien aina täydellisen rationaalisesti. Tämä johtaa puolestaan siihen, ettei yksilön ole järkevää noudattaa niitä instituutioita, joissa voidaan peliteoreettisesta näkökulmasta katsoa nash-tasapainon suosivan petkuttajaa. Oikeastaan yhteiskunnallinen luottamus voidaan perustella tilanteena, jossa yhteiskuntasopimus perustuu siihen, ettei yksilöt toimi kylmän rationalistisesti - psykopaatin lailla - vaan esimerkiksi peliteoreettisessa mielessä pitäydytään poissa hyväksikäytöstä. Kyseessä on ikäänkuin positiivinen versio tilanteesta, jossa kaksi yritystä sopivat kartellista, joissa kummankin hyöty maksimoituu. Vaikka kummallakin yrityksellä kartellin pettäminen tuntuu houkuttelevalta, on luottamus ja moraali-instituutio tekijä, joka saa yksilöt toimimaan sinänsä järjenvastaisesti, poissa nash-tasapainosta, mutta pitkällä aikavälillä järkevästi. Kuin tällaiset instituutiot vakiinnutetaan, ei yhteiskunnassa vallitse Hobbesin ennustama kaikkien sota kaikkia vastaan.
Koska rationaalisuus yksinään ei voi olla mielekkään yhteiskunnallisen moraalin perusta, ja vaistot ovat yhteiskunnalliselle järjestäytymiselle liian primitiivisiä voimia, on tradition ja tähän liittyvien instituutioiden oltava yhteiskunnan perusta. On perusteltua väittää tradition olevan järjen ja tunteen välistä rajamaata täyttävä kulttuurinen voima.
Järki, vaistot ja traditio eroavat toisellakin tavalla merkittävästi. Järki ja vaistot eivät elä ajassa. Ne ovat pysyviä asiaintiloja. Ihmiset kokevat aina ja jatkuvasti biologisia tarpeita. Ihmisen on tyydytettävä esimerkiksi nälkänsä tai seksuaaliset tarpeensa aina uudestaan ja uudestaan. Se ei muodosta mitään pysyvää, kulkiessamme ajassa. Toisaalta taas rationaaliset väitelauseet ovat aina olleet ja ovat yhä voimassa kaikkialla universaalisti. Väitelause "1+1=2" on ja on aina ollut tosi, riippumatta ihmisistä ja kulttuureista. Rationaalisuus ja logiikka ei siis kehity, se on aina olemassa.
Sen sijaan traditio on ainutta pääomaa, joka kertyy. Ihminen on ollut viimeiset tuhat vuotta geneettisesti hyvin samanlainen. Syy miksi meidän sivilisaatiossa ei eletä savimajoissa tai luolissa syöden niukasti laadutonta ruokaa on tradition tuoma pääoma. Se miksi me elämme yhteiskunnassa, jossa voimme esimerkiksi käyttää sähköä jokapäiväisessä elämässämme tai miksi voimme ostaa kaupasta edullisesti elintarvikkeita perustuu siihen, että aiheeseen liittyvä kollektiivinen tieto on välittynyt sukupolvien läpi ja muotoutunut itsestään, synnyttäen kuin itsestään hyvinvointia. Tämä tieto elää ajassa. Se on luonteeltaan kertyvää.
Kohtalokas ylimieli
"Mitä korkeammalle älykkyyden portailla kiivetään, sitä todennäköisempää on törmätä sosialistisiin vakaumuksiin."
On kuitenkin erittäin suuri väärinymmärrys kuvitella, että traditioon perustuvaa pääomaa voidaan luoda suoraan rationaalisuudesta. Ihmisjärki itsessään ei kykene suunnittelemaan tai hallitsemaan loputtomien muuttujien vallitessa mitään yhteiskunnan kaltaista, kaoottisen monimutkaista järjestelmää; kehityksen täytyy olla spontaania. Suuri osa sosialistisesta ajattelusta perustuu kuvitelmaan ihmisjärjen kaikkivoipaisuudesta. Tämä intellektuellien omaan älyynsä ihastuminen ja yhteiskunnallisen suunnittelun toimivuuden illuusioon perustuva "kohtalokas ylimielisyys". Poliittisen kentän vasemmalta laidalta kuuluu säännöllisin väliajoin puheenvuoroja, joissa syytetään yhteiskuntaan pesiytyneen epätoivottuja ja tietoisesti koodattuja arvoja ja rakenteita.
Dekonstruktivistit, marxistit sekä postmodernistit syyttävät länsimaista kulttuuria siihen liittyvistä epätoivotuista ja vastenmielisiksi katsotuista ilmiöistä. Kyseessä on useinmiten älykkäästi ja johdonmukaisesti ajattelevia henkilöitä, jotka paljastavat epäoikeudenmukaiseksi katsottuja valtasuhteita diskurssianalyysin, tulonjakoetiikan ja valtakeskittymiä analysoimalla. He ottavat kantaa epäoikeudenmukaisiin yhteiskunnallisiin lopputulemiin, etsien syitä näihin. Paljastaessaan esimerkiksi "valkoisen lihaa syövän heteromiehen" ylivallan yhteiskunnassa, tuomitsevat nämä "kohtalokkaat ylimielet" inhottavaksi katsomansa asiaintilan välittömästi, kannattaen niiden korjaamista keskussuunnittelun avulla. Yhteiskunta katsotaan täten spontaanisti toimiessaan niin epäoikeudenmukaiseksi, että valtiovallan on muokattava sitä oikeudenmukaisemmaksi, vaikka sitten pakolla.
Tähän intellektuellien kritiikkiin voidaan vastata monellakin tavalla. Esimerkiksi kapitalismikriitikot, jotka kannattavat talouden sääntelyä, näkevät kapitalismin valtasuhteina, tuloeroina tai jopa sosiaalidarvinismina. Koska asiaintila koetaan selvästi epämiellyttävä, vaatii se korjausta. Kapitalismi ja markkinavoimat täytyy kukistaa väkivoimalla. Hayek yrittää selittää tilannetta vasemmistointellektuelleille siten, että koska selektiivinen kulttuurievoluutio on synnyttänyt kapitalismin, on sen selvästikin täytynyt olla perusteltu, vaikkakin se olisi vastenmielinen ilmiö. Hän käyttää vertauskuvallista esimerkkiä.
"Voidaan kuvitella, että kapitalismi on kuin iljettävät torakat, skorpionit tai myrkkykäärmeet. Jokainen ihminen toivoisi niiden olemassaolemattomuutta, ja pitävät näitä otuksia kammottavina ja iljettävinä. Mikäli yht'äkkiä seuraavana päivänä kaikki madot, torakat, käärmeet ja skorpionit katoaisivat, olisi seurauksena ekologinen katastrofi."
Näin esteettisesti monien mielestä iljettävien asioiden tai ilmiöiden olemassaolo voi olla elintärkeätä! Emme pysty tiedostamaan näiden instituutioiden loputtomia kätkettyjä merkityksiä järjellä, jotan meidän on ajateltava evolutiivisesti! Samaa perusargumenttia voidaan käyttää muihinkin vakiintuneisiin instituutioihin. Jos ihmiset eivät syystä tai toisesta enää menestyisi jotain instituutioita noudattamalla, ei tällaisen olemassaololle, enää ole perusteita, jolloin ne häviävät.
Toisaalta voidaan ajatella, että kapitalismi, eli vapaa markkinatalous eli markkinavoimat eivät ole sinänsä mikään ihmisen toiminnasta erillään oleva entiteetti, se kuvastaa niitä ihmisten valintoja, joita he tekevät päivittäin. Kapitalismi on siis ihmisten toiminnan peili. "Jos peilin kuva ei miellyttä, on vika henkilössä, joka peiliin katsoo, ei peilissä itsessään."
Havaintoja ja johtopäätöksiä
Kulttuurin muutos ja evolutiivisesti muodostuvat instituutiot muodostuvat perinteeseen nojaavan tiedostomattoman valikoitumisen perusteella spontaanisti ja loogisesti. Niitä ei voida suunnitella. Samalla tavalla muodostuvat myös kielet, lait ja markkinat. Esimerkiksi erilaiset puhutut kielet perustuvat siihen, että erilaisille asioille ja ilmiöille on tarvittu sanoja, joilla kuvailla näitä. Kukaan ei ole päättänyt,että vettä tarkoittava suomen kielen sana on "vesi". Sen sijaan sen puhujat ovat omaksuneet sen itsestään aikojen saatossa, kenties johtaen sitä muiden sanojen etymologioista tai muuten. Pääasia on osoittaa kuitenkin, ettei sitä ole suunniteltu.
Huomion arvoista on, että on olemassa keinotekoisia kieliä, kuten esperanto. Se on alun perin luoto keinotekoinen kieli, jonka tarkoitus on olllut toimia universaalina yleiskielenä. Vaikka sen työstämiseen osallistui merkittäviä kielitieteilijöitä, ei se ole pystynyt vakiintumaan minkäänlaisena yleiskommunikaatiokielenä. Se ei ole kehittynyt spontaanisti, vaikkakin sen rakenteita on kopioitu spontaaneista kielistä. Tässä mielessä se on kuin kielien Neuvostoliitto.
Toinen mielenkiintoinen havainto liittyen Hayekin spontaaniin järjestäymiseen on se, että se omaa monia samoja ominaisuuksia kuin taolaisuuteen perustuva wu-wei-ajatus, spontaanista tekemisestä. Idean mukaan pitkällä aikavälillä vain spontaani "tekeminen ilman tekemistä", on kestävää. Mikäli toiminta ei ole spontaania, ei se ole kestävällä pohjalla. Keskeinen taolaisuuden opetus on, spontaanit voimat toimivat kuin vesi kohdatessaan padon: aikansa sen pidätteleminen on mahdollista, mutta hyvin äkkiä vesi etsii reitin kiertää padon tai murskata sen, kohdistaen paineen sen heikoimpaan kohtaan. Vesi toimii loogisesti ilman ohjausta. Taolaisuuden perustaja Laotsen tiedetään vastustaneen myös autoritääristä pakkovaltaan perustuvaa hallintoa, korkeaa verotusta ja valtion suurta kokoa. Häntä voidaan hyvällä syyllä pitää proto-libertaristina.
Kolmas mielenkiintoinen yhtymäkohta Hayekin evoluutioon liittyen on sen yhdistyen hyvin paljolti kristinuskon moraalioppeihin. Primitiivisiin vaistoihin perustuva himo on syntiä, ja sitä on tukahdutettava jossain määrin toimivan yhteiskunnan aikaansaamiseksi. Ihmisten on kunnioitettava instituutioita ja traditiota, jotka ovat moraalisen yhteiskunnan perustoja (kuten esim. kymmenen käskyä). Traditionaalisen moraalin rikkominen, kuten varastaminen on syntiä, mikäli sillä tyydytetään eläimellistä ja vaistonvaraisia tarpeita. Uskonnot, kuten esimerkin kristinusko tekee tässä asiassa selväksi sen, ettei yhteiskunta voi olla moraalinen ilman vakiintuineita instituutioita.
Toisaalta kylmän rationaalisuuden katsotaan yleensä olevan saatanallista ja syntistä. Paholainen kuvataan yleensä viekkaana ja kylmän rationaalisena laskelmoijana, joka houkuttelee ihmisiä syntiin. Tässä on yhtymäkohta Hayekin moraaliteorialle siitä, miksei täydelliseen rationalismiin perustuva yhteiskunta voi olla toimiva ja hyvä. Täydellinen rationaalisuus on psykopaattista laskelmointia ja ainaista peliteoreettista optimointia lyhyellä aikavälillä. Petkuttavan yksilön lyhyen aikavälin etu, on aina suurempi kuin luottamuspulan aiheuttama kollektiivinen haitta. Näinpä pitkäaikaista luottamuksen ilmapiiriä ei voi syntyä, sillä luottamus palkitaan tällöin aina hyväksikäytöllä ja riistolla.
Postmoderni tapa hylätä metakertomukset ei ole ollenkaan perusteltu, vaan niiden näkökulma evolutiivisesti muodostuneisiin instituutiohin ja moraalikäytänteisiin, ovat vahvasti perusteltuja.
