Hyöty ja sen ulottuvuuksien välinen vertailu

Posted by: Santtu Mäki 11 years, 11 months ago

(0 comments)

Holhous

Holhoamisen keskeinen oletus on, että hyödyn vertailu taloudellisten toimijoiden välisesti on mielekästä. Tämä taloustieteen peruskiveen iskevä ajatus kumpuaa huomiosta, että tieto jakautuu erilailla eri ihmisten kesken. Tästä itsestäänselvyydestä on johdettu - virheellisesti - olettamus, että poikkeuksellisilla ihmisillä on parempaa tietoa koskien tavallisten ihmisten elämää, kuin näillä tavallisilla ihmisillä itsellään. Tämä erittäin vaarallinen asenteellisuus oli osasyynä viimeisempään talouskriisiin. 

Holhoajan mielestä ihmisiä tulisi ohjailla paremmin näiden todellisia preferenssejä vastaaviin valintoihin. Ihminen kun ei kaikessa erehtyväisyydessään ole täysin tietoinen valintojensa seuraamuksista, ja täten eivät ole täysimittaisesti päteviä tekemään elämäänsä koskevia päätöksiä. Toisin sanoen, jos on mahdollista, että joku katuu jotain päätöstään myöhemmin elämässään, on holhoaminen oikeutettua. Holhouksen kannattajat ovat osittain tietoisia ajamansa ideologian ongelmista - missä menee raja hyväksyttävän holhoamisen ja totalitaarisyyden välillä? Kuka määrittää mitkä yksityiselämän osa-alueista tulisi laskeutua holhouksen piiriin, ja miten oikea houlhouksen määrä määrätään. Idealisoidussa tilanteessa alojen asiantuntijat löytävät pitkällisen pohdinnan ja tutkinnan jälkeen ne säädökset jotka maksimoivat yhteiskunnan hyödyn pitkällä aikavälillä. Todellisuus ei kuitenkaan toimi näin.    

Hyöty

Hyöty on taloustieteessä onnellisuuden tai tyytyväisyyden mitta, joka saavutetaan kuluttamalla hyödykkeitä tai palveluita. Tämän mitan avulla voidaan puhua mielekkäästi hyödyn lisäyksestä ja selittää ihmisten taloudellista käyttäytymistä ajatellen sen olevan rationaalista toimintaa, joka tähtää hyödyn määrän lisäämiseen.

Wikipedia.org

Klassisistien hengessä, matemaattiset taloustieteilijät käyttivät aikanaan myyttistä util-mittayksikköä mitatakseen hyötyä. Tämä teoreettinen kehitelmä ei kuitenkaan avaa todellisuutta missään määrin ja oli turha monimutkaistus. Subjektivismi on modernin taloustieteen keskeisiä oletuksia ja auttaa meitä ymmärtämään taloudellisa toimijota, ja toisaalta mm. hinnanmuodostusta markkinoilla. Holhouksen kannalta ikävä tosiasia kuitenkin on, että preferenssien ollessa yksilöllisiä, on hyödyn mittaaminen käytännössä mahdotonta. Kokeellisessa psykologiassa on tehty joitain yrityksiä tähän suuntaan, mutta näiden mielekkyydestaä voi kukin muodostaa omat päätelmänsä. 

Holhoamisen todellisuus

Koska instituutioilla todellakin on merkitystä ja koska politiikka on niin määräävässä osassa elämäämme, emme voi tietenkään tuudittautua uskomaan, että holhoajien halut tuottaisivat edes jotakin haluttavia toteumia, saati sitten että ne toutuisivat holhoajien idealisoimalla tavalla. Ennen kun ajattelemme mitkä saattaisivat olla holhouksen kulttuuri- ja kannustinvaikutukset, tulee meidän käyttää hetki miettien miten säännöt ja säädökset todellisuudessa muodostuvat. Meidän tulee suhtautua poliittiseen prosessiin prosessina jossa ihmiset ajavat omaa etuaan, mutta markkinoista poiketen, lyhyellä aikavälillä. 

1. poliitikko löytää omista (ts. edustamansa eturyhmän yleisesti hyväksymän) esteettisistä preferensseistä jotakin jolla on poliittista vetovoimaa,
2. poliittisen prosessin kautta, sääntöjä noudattaen, muotoillaan lakiesitys, säädös, jokin pakkokeino jolla nämä esteettiset preferenssit voidaan universalisoida,
3. ja jokin luotettavaksi valittu taho tuottaa sopivan tieteellisen argumentin ennaltatehdyn päätöksen tueksi

Klassinen esimerkki prosessin toiminnasta on päihdepolitiikka. Kieltolait eivät toimi, mutta ne ovat poliittisesti hyödyllisiä - kunhan kieltolaki ei kyseenalaista valtäväestön hyväksymiä kulttuurisia ja esteettisiä mieltymyksiä. Alkoholin kieltäminen johti yleiseen välinpitämättömyyteen lakia kohtaan ja täten valtiovallan uskottavuuden heikkenemiseen, joten oli poliittisesti kannattava vaihtoehto oli sallia alkoholin myynti - joskin vain valtion omistamissa ja säätelemissä myyntipisteissä. Voimme kuitenkin tämän pohjalta tehdä melko varman ennustuksen mietojen huumausaineiden vapautuksesta lähitulevaisuudessa. Tälläinen trendi on jo nähtävissä Yhdysvalloissa, ja osissa Euroopan valtioista. Ikävä kyllä, holhoajien aikaansaaman kieltolain haittavaikutukset tulevat näkymään länsimaisessa yhteiskunnassa vielä pitkälle tulevaan. 

Ulottuvuuksien välinen orjuus

Pääsemme asian ytimeen huomioimalla, että ihminen nykyhetkessä v. ihminen 10-vuoden päässä tulevaisuudessa ovat mielekkäällä tavalla kaksi täysin eri ihmistä. Ihminen joka nyt valitsee epäterveellisen ruokavalion nyt tekee niin, koska hän niin haluaa tehdä.  Tutkimalla hänen toimintaansa paljastuvat hänen preferenssinsä ruoan suhteen. Tämä "sama" ihminen jollakin tulevalla ajanhetkellä saattaa olla eri mieltä tästä päätöksestä, mutta tämä on tietenkin täysin merkityksetöntä. Olisi yhtä mielekästä sanoa, että koska ihmisen läheinen paheksuu tämän valintoja ruokavalion suhteen tulisi hänen sitä muuttaa. Tämähän kuulostaisi jo sosiaaliselta paineelta ja jonkinsortin konservatismilta johon valaistunut ihminen ei missään nimessä sorru!

Se, että nämä kaksi täysin eri ihmistä ovat geenitasolla yhtenevät on merkityksetön sivuseikka. Harva holhoaja väittäisi, että identtisten kaksosten tulisi elää identtistä elämää. Sama holhoamisen kannattaja kuitenkin varmuudella väittää, että ihmisen tulisi tietyllä ajanhetkellä alistua tulevan minänsä oikkuihin ja mielipiteisiin. Meidän tulisi siis elää jatkuvassa tulevaisuuden tyranniassa, jossa jokainen tekomme tulisi mitata tämän myyttisen tulevan ihmisen preferenssien perusteella. Ulottuvuuksien välinen orjuus olisi kuitenkin yksisuuntainen, ja nykyinen minämme asetettaisiin toisen luokan kansalaisen asemaan. Tai kuten G.L.S. Shackle sen ilmaisi:  

I do not think it is necessarily possible in the nature of things for information, as it exists in the human mind (and that is its only real existence) to be perfect….Suppose I am a young man with a splendid fortune. I decide to pursue the joys of youth; I know that in doing so I shall dissipate my fortune, but I am the ‘prodigal son’ of our Bible story …., when middle age comes, I find myself destitute and filled with regret, regret which I foresaw. Two moments, two different dates, cannot be the same moment, cannot give to an event, an action, a situation, which objectively are one and the same events or actions, the same meaning for the individual. I do not think, in human terms, knowledge can be so perfect that tomorrow’s hunger can be felt today.

Haurauden tuottaminen

Keskeisin ongelma kaikessa holhoudessa on myöskin se, että jäykät instituutiot jotka kykenemättöminä sopeutumaan yhteiskunnan muutoksiin ja toisaalta vaikuttaen itse ihmisten käyttäytymiseen, heikentävät yksilöiden kykyä sopeutua notkeasti nopeasti muuttuvaan ja epävarmaan tulevaisuuteen. Ongelmat eivät siis rajoitu siihen väistämättömään tosiseikkaan, että holhous johtaa toimimattomiin ratkaisuihin jotka ovat ainaisen säätämisen kohde, eikä sekään että holhoajat kylvävät eripuraa ja epäilystä kanssaihmistensä sieluihin, vaan se että holhoajien luomat institutionaaliset puitteet, perversseine kannustimineen, tekevät osaltaan yhteiskunnasta hauraan kaikille mahdollisille, vaikeasti ennustettaville tapahtumille joiden toutuema on suuri ja negatiivinen. Holhoajat siis osaltaan ovat luomassa yhteiskuntaa joka on hauras talebilaiselle mustalle joutsenelle.

Eräs tälläinen musta joutsen voisi olla väestön ikääntyminen. Nykyistä länsimaista, valtiollista eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmää juoniessaan holhoajat esittivät - joko tietoisesti tai typeryyttään - rahastojen tuottokehityksen ja väestön maksukyvyn kehittyvän siinä määrin, että rahastoihin virtaisi varoja niin paljon että väestön ikääntymisestä seuraavat sosiaalikustannukset tulisi helposti katetuksi. He olivat joko väärässä tai valehtelivat. Tosiasia on, että nykyisiä palveluvelvollisuuksia jotka sosiaalivaltiomme on ominu ei tulla täyttämään suurien ikäluokkien osalta. Tämä on vielä selvempää monissa muissa ns. hyvinvointivaltioissa - kuten Yhdysvalloissa.  Tämä musta joutsen avaa siipiään silmiemme edessä, ja olemme kykenemättömiä tekemään asialle mitään.

Seuraavien vuosikymmenien valtava inhimillinen kärsimys on suoraan johdettavissa hyvinvointivaltion toimintalogiikkaan ja realipolitiikkaan. Jos holhoajat eivät olisi viekotelleet äänestäjiä ilmaisilla palveluilla ja niukkuuden jälkeisellä utopialla, olisi markkinoilta löytynyt varmasti ratkaisuja jotka kussakin kulttuurisessa toimintaympäristössä olisivat robustimmin selvittäneet ikääntymiseen liittyviä ongelmia - tästä olen varma. 

Holhouksesta seuraava valtioriippuvuus, yhdistettynä byrokratisoitumiseen ja totalitaarisiin kaikuihin on yksilölle myrkyllistä. Nykyiset valaistuneet holhoajat osaavat asiansa paremmin, ja markkinoiden leikkiminen julkishallinnossa kaventaa byrokratisoitumisen haittoja - eikö niin?