Entrepreneurista

Posted by: Santtu Mäki 6 years, 8 months ago

(0 comments)

Yleisesti yrittäjyydestä

Entrepreneuri on sana jolle ei mielestäni ole pätevää suomenkielistä vastinetta. Tämä johtuu lähinnä kulttuurisista syistä - Suomessa ei ole yrittäjyyden kulttuuria, ja tämän lisäksi yrittäjiin ja yleensäkin taloudelliseen toimintaan suhtaudutaan poikkeuksellisen vihamielisesti. Yrittäjästä tuleekin tyypillisesti mieleen paikallinen parturikampaaja, nuohooja tai vastaavaa pienimuotoista, mutta perinteistä liiketoimintaa harjoittava toimija. Kielellinen ongelma on siis se, että käytettäessä sanaa 'yrittäjä' kuvaillessamme tiettyä ihmisen toiminnan kategoriaa, liitämme siihen lukijoiden mielessä tiettyjä ennakko-odotuksia. 

Suomessa puuttuu soveltuvan sanan lisäksi myös toimintaansa hyvin artikuloivat entrepreneurit. Esimerkiksi Kevin Rosen ja Twitterin taustalta löytyvän Jack Dorseyn keskustelu Foundation-podcastin jaksossa projektien löytämisestä, kehittämisestä ja konkretisoitumisesta on äärimmäisen valaiseva. Onkin mieltänostattavaa nähdä Aalto Yliopiston opiskelijajärjestöt nostamassa yrittäjiä julkiseen diskurssiin - joskin matkaa on vielä hyvin paljon, että päästäisiin samanlaiseen avoimuuteen joka on nähtävissä Foundation-sarjan keskusteluissa.

Käsitteellisestä historiasta

Modernin taloustieteen todellinen isä, Richard Cantillon oli tiettävästi ensimmäinen joka kirjoitti yrittäjän poikkeuksellisesta roolista muiden taloudellisten toimijoiden joukossa. Cantillon erotti yrittäjän maanomistajasta ja palkkatyöntekijästä, tämän ollessa ainoa joka ei ansaitse kiinteää tuloa pelkän omistussuhteen pohjalta, vaan poikkeuksellien riskinsietokykynsä johdosta tarttuu mahdollisuuksiin, jotka jää muilta toteuttamatta. Ranskalainen fysiokraatti Jean-Baptiste Say kuvaili Cantillonista poiketen yrittäjyyttä tietynlaisena työnä, joka suhteellisen niukkuutensa johdosta kaupataan palkkatyötä korkeampaan hintaan markkinoilla. 

Itävaltalaiset taloustietelijät olivat kuitenkin ensimmäisiä taloustietelijöiden joukossa, jotka kiinnittivät riittävästi huomiota tähän kiinnostavaan ihmisryhmään, kehittäen yrittäjän teoriaa pidemmälle kuin kukaan aikaisemmin. Ennen kuin matemaattiset mentelmät, ja yleinen tasapainomalli, valtasivat taloustieteen kokonaan, oli taloustietelijöillä realistinen näkemys taloudesta kilpailullisena prosessina. Yleiseen tasapainomalliin perustuva ajattelu korvasi tämän olettamuksilla ja mekanistisella ajattelulla, johon tulevaisuuteen liittyvä epävarmuus ja yrittäjyyden erikoislaatuinen rooli taloudessa ei mahtunut. Yrittäjyys katosi hiljalleen taloustieteen sanastosta. 

Frank Knight, viime vuosisadalla elänyt chicagolaisen koulukunnan taloustieteilijä, teki omalla osallaan työtä määritellessään entrepreneurisen toiminnan juurikin riskinottamisena. Knightin maailmassa yrittäjyyttä määrittelevä riski muodostuu kolmesta pääasiallista tekijästä: 1) mitattavissa olevasta riskistä, 2) epävarmuudesta ja 3) täysin mittauksen ulkopuolisesta "todellisesta" epävarmuudesta. Knightin yrittäjä tekee aktiivisesti päätöksiä taloudellisten toimien suhteen, arvioiden niihin liittyviä riskejä, niihin liittyvien tuotto-odotuksien suhteen. 

Samaan aikaan Ludwig von Mises huomioi, että liiketaloudellinen voitto koostuu pääoman korkotulojen lisäksi yrittäjän omalle työpanokselleen maksamasta palkasta, sekä entrepreneurisesta voitosta. Voitontavoittelu, ja vastaavasti tappioiden välttäminen, yksityisomaisuuden ja markkinatalouden vallitessa, johtaa resurssien tehokkaaseen allokaatioon - ottaen huomioon tulevaisuuteen liittyvän radikaalin epävarmuuden ja tekemättä mielettömiä vaatimuksia erehtymättömyydestä.

Kirzneriläinen löytö

Israel Kirznerin kirjoitukset syventävät ymmärrystämme yrittäjän asemasta markkinataloudessa. Misesin jalanjäljissä Kirzner painotti markkinoita kilpailtuna prosessina. Yrittäjän asema tässä kilpailullisessa ympäristössä on toimia uusien ja poikkeuksellisten toimintatapojen löytäjänä. Yrittäjyys tulisikin nähdä yleismaailmallisena, jokaisen ihmisen arkielämään kuuluvana toiminnan kategoriana. Liiketaloudessa yrittäjyys näyttäytyy parhaiten arbitraasin osa-alueella.

Uudet ja poikkeavat toimet, jotka paremmin tyydyttävät kuluttajien preferenssit ovat - määritelmän mukaan - löytämättä, mutta myös mahdollista löytää. Kirzner kuvailee taipumusta entrepreneuriseen löytämiseen sanalla "alertness". Kyseessä ei ole niinkään tietoinen toimi, vaan luonnollinen ominaisuus - kyky löytää vaikeasti havaittavia yhteyksiä vielä ilmaisemattomien tarpeiden, ja mahdollisten tuotantokeinojen välillä. Valtavirrasta poikkeavien toimintamallien löytäminen vaatii valtavirrasta poikkeavaa ajattelua.  

Entrepreneurinen löytäminen tapahtuu siis todellisuutta havainnoivan toimijan taholta - ei niinkään välttämättä tämän tietoisen yrittämisen, vaan luonnollisen toiminnan ja tarkkaavaisuuden johdosta. Kysymyksessä ei ole onnenkauppa, mutta ei välttämättä randilainen sankaritarinakaan, vaan jotain näiden kahden ääripään väliltä. On kuitenkin huomattavaa, että ymmärtäessämme entrepreneuristen voittojen todellisen luonteen, ymmärrämme sekä niiden merkityksen kannustimina liiketoiminnan kehittämisessä, että niiden moraalisen oikeutuksen. Entrepreneurinen voitto kuvastaa sitä hyvinvointia jonka taloudellinen toimija saa aikaan, ja joka jäisi toteutumatta jos tämän toimintaa estetetään tai vaikeutetaan, esim. verotuksella tai lainsäädännöllä.

Kirznerin ajatteluun vaikutti selvästi valtavirran taloustiede, ja kirzneriläinen yrittäjä onkin tasapainottava tekijä markkinataloudessa joka toimillaan ajaa resurssit kohti niiden sosiaalisesti hyödyllisimpiä kohteita.

Toinen tunnettu yrittäjästä kirjoittanut itävaltalainen (joskaan ei Itävaltalainen) taloustietelijä oli Joseph Schumpeter. Schumpeterialainen yrittäjä toimii kirzneriläisen vastakohtana, tasapainon rikkojana. Innovaatiot nyrjäyttävät talouden sen tasapainotilasta ja mahdollistavat liiketaloudellsten voittojen keräämisen. Tämä "luova tuho" kaataa kangistuneet liikeyritykset ja aiheuttaa sopeutumattomille kapitalisteille tappioita. Yhteistä kirzneriläiselle ja schumpeterilaiselle yrittäjälle on riippumattomuus pääoman omistuksesta. 

Cantillon, Knight ja Mises

Jos kirzneriläinen yrittäjä voidaan kiteyttää ajatukseen valppaudesta, niin alunperin Cantillonilta kummunnut ajatus yrittäjästä kapitalistina on hienoinen poikkeama tästä. Peter Kleinin mukaan Cantillonin, Knightin ja Misesin yrittäjän keskeinen ominaisuus on tämän pääoman omistukseen ja taloudellisten mahdollisuuksien sisältämien riskien määrittelyyn liittyvä arviointikyky.

Kirzneriläinen yrittäjyys on kognitiivinen toimi, joka ilmenee tavalla tai toisella kaikessa ihmisen toiminnassa, kun Cantillonin, Knightin ja Misesin yrittäjä on suuremmissa määrin kokeiluun perustuvan toiminnan kategoria. Jos kirzneriläistä yrittäjyyden teoriaa voidaan suuremmitta ongelmitta soveltaa tutkiessamme ihmisen toimintaa myös taloudellisen ulottuvuuden ulkopuolella, niin misesiläinen yrittyyden teoria - riippuvaisena toimijan tuotantotekijöiden omistuksesta - soveltuu parhaiten pyrkimyksissämme paremmin ymmärtää taloudellisia toimia.