Anders Chydenius taloustieteen edelläkävijänä

Posted by: Thomas Taussi 4 years, 10 months ago

(0 comments)

Suomen pankin legendaarisista tuhannen markan seteleistä tuttu Anders "Antti" Chydenius (1729-1803) on lähes kiistatta Suomen tunnetuin valistusajan merkkihenkilö. Chydenius oli aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja ja moniosaaja. Hän toimi valtiomiehenä, pappina, liberaalina yhteiskuntafilosofina ja varhaisena taloustieteilijänä. Vapaamielisine näkökantoineen hän on muihin suomalaisiin ajattelijoihin nähden selkeässä vähemmistössä tai ainakin hänen kansallinen perintönsä on jäänyt tuntemattomaksi.

 

Erityisesti taloustieteellisen ajattelun saralla Chydenius oli aikaansa edellä. Häntä on monesti kuvailtu "Pohjolan Adam Smithiksi". Chydenius kirjoitti jo 11 vuotta Smithin tunnettua Kansojen varallisuutta (1776) aikaisemmin teoksen Kansallinen voitto (1765). Tämä teos sisälsi juuri saman kaltaisia ajatuksia, joiden ansiosta skotlantilainen Adam Smith (1723-1790) tunnetaan nykyään maailmanlaajuisesti taloustieteen isänä.

 

Yllä olevan kuvan lainaus Chydeniuksen kirjasta muistuttaa paljon Adam Smithin näkemystä siitä, kuinka ihmisten oman edun tavoittelu ajaa heidät kuin näkymättömän käden ohjaamana kohdistamaan henkiset ja materiaaliset resurssit yleisön kannalta arvokkaimmalla ja näin hyödyllisimmällä tavalla. Vaikka jo keskiajan skolastikot pitivät voiton tavoittelua rinnastettavissa jumalallisiin hyveisiin, yleinen ilmapiiri Euroopassa oli kriittinen yksilöllistä oman edun tavoittelua kohtaan. Sekä Chydenius että Smith ottivat näkemyksillään rohkean askeleen kohti uutta.

 

Adam Smith ilmaisi saman asian seuraavasti: 

”Emme odota teurastajan, oluenpanijan tai leipurin toimittavan meille päivällistämme hyväntahtoisuudesta vaan oman etunsa tähden. Me emme vetoa heidän inhimillisyyteensä vaan heidän itserakkauteensa, emmekä koskaan puhu heille omista pakottavista tarpeistamme vaan heidän omasta edustaan.” [1]

 

Vielä mielenkiintoisempaa on löytää yhtäläisyyksiä Chydeniuksen ja paljon myöhemmin eläneiden tunnetuksi tulleiden taloustieteen uranuurtajien teorioista. Varsinkin Suomalaisen Ludwig von Mises -Instituutin artikkeleissa (12) on analysoitu laajemmin Chydeniuksen yhtäläisyyksiä mm. myöhemmin vaikuttaneeseen taloustieteen itävaltalaiseen koulukuntaan.

 

Oheisen lainauskuvan teksti jatkui Chydeniuksen teoksessa samalla sivulla seuraavasti:

"Kun siis jonkun on pakko, tai häntä julkisilla palkinnoilla kehotetaan tekemään työtä jonkin muun elinkeinon alalla, kuin missä hän ansaitsee suurimman voiton (sillä muuten se ei tapahdu, enempää kuin kauppias myy tavaransa alle sen, mitä hänelle tarjotaan), niin on ilmeistä, että se tapahtuu kansakunnan tappioksi." [2]

Chydeniuksen näkemyksen voisi tiivistää siihen, että markkinoihin puuttuessaan julkinen valta ei kykene takaamaan resurssien kohdistumista markkinaprosessin tavoin yksilöiden eduksi. Tällaiseen johtopäätökseen voi päätyä ymmärrettyään monta modernia taloustieteen perusperiaatetta:

 

  • Hyöty on subjektiivista, ja näkemys omasta edusta ei ole kenenkään muun kuin yksilön välittömässä tietoisuudessa. Ihminen tietää itse oman maksuhalukkuutensa. Vaikka hän kertoisi sen jollekin toiselle, tämä tieto ei sanomisen jälkeen ole pätevää, sillä näkemyksillä ja mieltymyksillä on tapana muuttua jatkuvasti. 
  • Relevantti tapa hyödyntää edellä mainittua yksilöiden subjektiivista tietoa on vapaaehtoinen vaihdanta, sillä siinä ihminen valitsee mieltymystensä pohjalta mistä hän luopuu mitäkin vastaan. Ihmisillä on tapana valita vaihtoehdoista se, josta hän hyötyy missäkin tilanteessa kiireellisimmin.

 

Chydenius selvästi ymmärsi subjektiivisen rajahyödyn, joka johti taloustieteessä myöhemmin 1870-luvulla marginalismin vallankumoukseen. Varhaisimmat tiedetyt oivallukset saman kaltaisesta subjektiivisesta rajahyödystä ovat peräisin keskiajan skolastikoilta, mutta Chydenius vei teorian pidemmälle poliittiseen taloustieteeseen. Chydenius näki aivan selvästi, että julkisella toiminnalla on väistämätön markkinatietoa syrjäyttävä vaikutus. Tämä näkökulma tuli tunnetuksi taloustieteellisessä talouslaskun ongelman keskustelussa vasta 1920-luvulla itävaltalaisen Ludwig von Misesin johdolla.

 

 


 

  1. Smith, Adam (1970): Wealth of Nations, Penguin Books. 
    S. 119 ("Book I, Chapter II")
  2. http://www.chydenius.net/historia/teokset/kansallinen_koko.asp