kirjoittanut
Oskar Lindman
Berlusconin oikeistohallituksessa istui talousministerinä Giulio Tremonti, joka puolsi erilaisia protektionistisia toimenpiteitä ja kirjoitti kirjoja, joissa vastustettiin globalisaatiota ja vapaakauppaa. Kolme tähän pettynyttä nuorta miestä päätti perustaa ajatushautomon levittääkseen klassisen liberalismia Italiassa. Nimeksi otettiin italialaisen lakiteoreetikon mukaan Bruno Leoni –instituutti. Perustajat olivat Carlo Lottieri, Alberto Mingardi ja Carlo Stagnaro.
lue lisää…
kirjoittanut
Oskar Lindman
Euro-alueen valuvioista on väännetty jo pitkään ja on niitä väitetysti korjailtukin. Sen sijaan että ajattelemme euroaluetta optimiaan hakevana talousalueena, voisi olla käytännöllisempää tarkastella sitä pelitilanteena. Näin saadaan toimivampi systeemikuvaus kuin pelkän taloudellisen mekaniikan kuvauksena.
lue lisää…
kirjoittanut
Oskar Lindman
Kreikka on velkavastuussa, josta kansantalous ei kykene täysmääräisestä vastaamaan. Velkataso nousee aina uusiin prosentuaalisiin ennätyksiin ilman efektiivistä mahdollisuutta reformein suitsia velkatason kasvua. Teki Kreikka mitä tahansa, se ei koskaan tule saamaan kansantaloutensa tuotantoa tasolle, jossa se pääsisi itse maksamaan velkansa takaisin. Teki Kreikka mitä reformeja tahansa.
lue lisää…
kirjoittanut
Oskar Lindman
Jo puoli vuosikymmentä riehunut talouskriisi on saanut monta nimeä: finanssikriisi, velkakriisi, euron kriisi. Alkusytyke oli suurten julkisten asuntoluotottajien konkurssi Yhdysvalloissa. Lehman-Brothers päästettiin konkurssiin, jotta nähtäisiin, millaisia pankkireformeja maailma tarvitsee. Osoittautui, että pankkimaailma on täysin kykenemätön määrittämään liiketaloudellista riskiä pankkien taseiden pettäessä. Sen sijaan, että pankkisektoria kapitalisoitiin, päädyttiin luomaan vastakohta: pankkisektorien velkavastuita tasapainotetaan julkisin varoin. Teoriassa toimivat pankkireformit eivät tämän kokeen jälkeen tule saamaan äänivuoroa.
lue lisää…
kirjoittanut
Thomas Taussi
Tehokkuus määritellään perinteisesti panosten ja tuottojen suhteeksi. Jotta panoksia ja tuotoksia voisi vertailla luotettavasti, täytyy mitattaville asioille olla olemassa yhteismitallinen asteikko. Luonnontieteellisten yksiköiden avulla on helppo laskea mm. energiatehokkuutta. Siirryttäessä talouden tai yhteiskunnan tehokkuuteen mittayksikkönä käytetään usein rahaa. Raha ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys saati luonnontieteellinen mittasuure, vaan hauras ilmentymä perinteistä, luottamuksesta ja ihmisen tarpeesta varautua epävarmaan tulevaisuuteen. Tutkittaessa rahan kelpoisuutta yhteiskunnalliseksi tehokkuusmittariksi ilmenee myös yhteiskunnan perustoimijan, yksilön toiminnan luonne. Lopulta on olemassa vahvat perusteet kyseenalaistaa koko yhteiskunnan tehokkuuden käsite.
lue lisää…
